William Alden Smith

RMS Titanicin upottua Pohjois-Atlantilla 15. huhtikuuta 1912 vieden mukanaan 1500 ihmishenkeä Smith toimi puheenjohtajana senaatin kuulemisissa, jotka alkoivat Waldorf Astoria -hotellissa New York Cityssä päivä turmasta pelastuneiden saapumisen jälkeen. Paikalle tulleet senaattorit ja muut kuulijat kuulivat turmasta pelastuneiden matkustajien ja henkilökunnan todistuksia. Smithin alakomitea julkaisi raporttinsa 28. toukokuuta 1912. Se johti osaltaan merkittäviin uudistuksiin meriturvallisuudessa. Smith sai kyseenalaista mainetta enemmän värikkäänä kuin tietävänä tutkintalautakunnan puheenjohtajana, saaden Ison-Britannian lehdistössä jopa lempinimen "Watertight Smith" (suom. vesitiivis Smith) kysyessään olivatko vesitiiviit laipiot, joiden tarkoitus oli pitää laiva pinnalla, tarkoitettu suojaamaan matkustajia.[1] Tutkinnasta kertovassa kirjassaan "The Other Side of the Night" Daniel Allen Butler huomauttaa, että Smith oli käynyt tutustumassa Titanicin sisaralukseen, RMS Olympiciin, ja näin ollen tiesi, mikä laipioiden tehtävä oli, mutta että suurempi yleisö ei välttämättä tiennyt. Muiden kysymysten tarkoitus oli pakottaa miehistö ja henkilökunta vastaamaan kansantajuisesti ja välttämään teknistä kieltä.