Wilhelmstrasse

Wilhelmstrasse (Wilhelmstraße) on katu Berliinin keskustassa Mitten ja osin Kreuzbergin kaupunginosassa. Se tunnettiin toiseen maailmansotaan saakka hallintokatuna, jonka varrella sijaitsi tärkeitä ministeriöitä. Wilhelmstrasse oli aikoinaan myös käsite, jolla voitiin viitata Saksan hallitukseen.

Ilmakuva Wilhelmstrassea ympäröivästä alueesta. Alhaalla vasemmalla Detlev-Rohwedder-Haus, entinen ilmailuministeriön ja nykyinen valtiovarainministeriön talo. Kuvan keskellä olevassa korttelissa sijaitsivat aikanaan Saksan valtakunnankanslia ja ulkoministeriö.

Katu alkaa etelässä Kreuzbergista läheltä Mehringplatzia, samasta risteyksestä kuin Stresemannstrasse. Se risteää Unter den Lindenin kanssa aivan Pariser Platzin itäpuolella ja tekee samalla pienen mutkan kääntyen pohjois–etelä-suuntaiseksi. Katu päättyy Spreejoen kohdalla ja jatkuu sen pohjoispuolella Luisenstrassena.

Historia

Wilhelmstrasse syntyi, kun Friedrichstadtin kaupunginosan asemakaavaa laajennettiin vuonna 1731. Siitä käytettiin aluksi myös nimeä Husarenstrasse, mutta toisaalta nimi Wilhelmstrasse esiintyy asiakirjoissa jo vuonna 1735. Katu nimettiin silloisen Preussin kuninkaan Fredrik Vilhelm I:n mukaan. Kadun jatke pohjoisessa sai vuonna 1822 viralliseksi nimekseen Neue Wilhelmstrasse (”Uusi Wilhelmstrasse”).[1]

Wilhelmstrassen hienoin osa oli Leipziger Strassen ja Unter den Lindenin välinen osuus, jonka varrelle rakennettiin 1700-luvulla monia aatelispalatseja. Niissä oli suuret pihat, jotka muodostivat kadun länsipuoliseen kortteliin niin sanotun ministeripuutarhan (Ministergärten). Useat valtion laitokset asettuivat tälle alueelle 1800-luvun aikana. Preussin ulkoministerin virka-asunto perustettiin Wilhelmstrasse 76:een, ja se laajeni käsittämään myös viereiset talot 75 ja 74. Niiden vieressä sijainnut entinen Radziwillin palatsi muutettiin Otto von Bismarckin aikana Saksan valtakunnankansliaksi. Numerossa 73 sijaitsi keisarikunnan aikana hoviministeriö ja Weimarin tasavallan aikana valtakunnanpresidentin virka-asunto. Prinz-Albrecht-Palais numerossa 102 toimi natsi-Saksan aikana valtion terrorikoneiston keskuksena.[2]

Suuri osa Wilhelmstrassen hallintorakennuksista tuhoutui toisessa maailmansodassa. Niiden paikalle kadun länsipuolelle rakennettiin 1980-luvulla asuintaloja. Kadun varrella sijaitsee nykyään muun muassa Saksan valtiovarainministeriö.[2] Se toimii Hermann Göringin 1930-luvulla rakennuttamassa Saksan ilmailuministeriön entisessä rakennuksessa, joka on säilynyt ainoana kadun varren vanhoista hallintorakennuksista. Myös eräät muut ministeriöt sekä Ison-Britannian suurlähetystö toimivat Wilhelmstrasella. Prinz-Albrecht-Palaisin paikalla on nykyään Topographie des Terrors -museo.

Itä-Berliinin puolelle jäänyt Wilhelmstrassen pääosa nimettiin syyskuussa 1964 Otto-Grotewohl-Strasseksi Itä-Saksan pääministerin Otto Grotewohlin mukaan. Katu sai vanhan nimensä takaisin vuonna 1993, ja se käsittää nykyisin myös entisen Neue Wilhelmstrassen osuuden.[1]

Lähteet
  1. Wilhelmstraße (saksaksi) Lexikon von A-Z zur Berlingeschichte und Gegenwart. Viitattu 4.8.2014.
  2. Wilhelmstraße (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi) Berlin.de. Viitattu 4.8.2014.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.