Wilhelm Andreas Wexels

Wilhelm Andreas Wexels (19. maaliskuuta 1797, Kööpenhamina, Tanska — 14. toukokuuta 1866 Kristiania, Oslo, Norja) oli norjalainen luterilainen teologi ja virsirunoilija.

Wilhelm Andreas Wexels

Wexelsin isä oli norjalainen, äiti tanskalainen. Hän aikoi ensin meriupseeriksi, mutta muutti mieltään ja alkoi opiskella teologiaa. Hän valmistui ylioppilaaksi ja muutti Norjaan 1814 jossa hän jatkoi opintojaan Kristianian yliopistossa ja valmistui teologian kandidaatiksi 1818.[1] Vuodesta 1819 hän oli pappina Oslon Vår Frelser kirke – kirkossa, (Oslon Tuomiokirkko) kuolemaansa saakka. Vuosina 1849 1851 hän toimi Norjan ensimmäisenä käytännöllisen teologian, pastoraaliteologian professorina.[2]

Wexels oli oman aikansa merkittävimpiä sananjulistajia Norjassa. Hänen julistuksensa keskittyi hengelliseen uudistukseen ajan vallitsevasta rationalismista poiketen.1848 hänet valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä Bergenin piispaksi mutta hän kieltäytyi pysyen uskollisena seurakunnalleen ja muille lukuisille kirkollisille tehtäville. Hän sai vaikutteita herrhutismista ja grundtvigilaisuudesta ja hän oli ensimmäisiä Grundtvigin ajatusten levittäjiä Norjassa.[3]

Hän oli myös merkittävä virsirunoilija ja virsikirjojen julkaisija. Norjan kirkon virsikirjassa on neljä hänen kirjoittamaansa sekä kolme hänen kääntämäänsä virttä. Hän julkaisi kaksi virsikirjaa 1849 ja 1853 ja hänen oppi- ja hartauskirjoista on ilmestynyt lähes 20 painosta. Hänen virsikirjaehdotuksensa vuodelta 1849 ei kuitenkaan saanut kannatusta, ja Norjan kirkon uudeksi virsikirjaksi tuli Magnus B. Lagstadin virsikirja.[2]