Wilfrid Pelletier

Joseph Louis Wilfrid (joskus Wilfred) Pelletier (20. kesäkuuta 1896 Montreal – 9. huhtikuuta 1982 New York) oli kanadalainen kapellimestari ja pianisti. Hänen opettajanaan oli vuosina 1904–1914 François Héraly. Hän aloitti ammattimaisen uransa 12-vuotiaana lyömäsoittajana. Vuonna 1910 hän päätti keskittyä oopperaan, ja vuonna 1915 hän voitti Prix d'Europen. Hän lähti Eurooppaan ensimmäisestä maailmansodasta huolimatta ja pääsi muiden muassa Charles-Marie Widorin oppiin. Lähdettyään Ranskasta sodan takia kesäkuun lopussa 1917 Pelletier päätti koettaa onneaan Yhdysvalloissa ja asettui New Yorkiin. Hän työskenteli Metropolitan-oopperassa ja johti ensimmäistä kertaa kokonaisen oopperan (Trubaduuri) toukokuussa 1920.[1]

Wilfrid Pelletier (oikealla) ja Claude Champagne vuonna 1943.

Pelletier oli yksi Metropolitan-oopperan vakituisista kapellimestareista vuoteen 1950 saakka. 1930-luvulla hän pääsi ensimmäiseksi taiteelliseksi johtajaksi orkesteriin, josta sittemmin tuli Montrealin sinfoniaorkesteri. Orkesteri piti ensimmäisen konserttinsa tammikuussa 1935. Vuonna 1951 hänestä tuli Québecin sinfoniaorkesterin taiteellinen johtaja. Hän sai urallaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, joiden joukossa on Kunnialegioonan ritarin arvo (1947). Yli 80-vuotias Pelletier teki poikkeuksellisen esiintymisen kapellimestarina vielä vuonna 1978. Hänet on haudattu lähelle Philadelphiaa.[1]