Jenny ja Antti Wihurin rahasto

Jenny ja Antti Wihurin rahasto on vuonna 1942 perustettu suomalainen kulttuuria ja tiedettä tukeva säätiö.[1] Sen perustivat merenkulkuneuvos Antti Wihuri ja hänen ensimmäinen vaimonsa Jenny Wihuri. Säätiö myöntää apurahoja ja palkintoja tieteen, taiteen ja muun yhteiskunnallisen toiminnan aloille. Säätiön apurahat ja palkinnot jaetaan vuosittain Antti Wihurin syntymäpäivänä 9. lokakuuta. Vuoteen 2020 mennessä säätiö on jakanut lähes 345 miljoonaa euroa.[2] Vuonna 2020 se myönsi apurahoina, palkintoina ja muuna tukena 12,8 miljoonaa euroa. Apurahojen 437 saajasta yksityishenkilöitä ja työryhmiä oli 319 ja yhteisöjä 118.[3]

Wihurin tutkimuslaitos

Wihurin tutkimuslaitos sijaitsee Meilahdessa Biomedicumissa.

Jenny ja Antti Wihurin rahasto perusti Wihurin tutkimuslaitoksen vuonna 1944 tarkoituksenaan luoda edellytykset korkeatasoiselle tutkimukselle luonnontieteiden, lääketieteen ja teknillisten tieteiden alalla pyrkimyksenään saada aikaan sellaista uutta, josta on hyötyä ihmiskunnalle. Wihurin tutkimuslaitos pyrkii tarjoamaan erityisen lahjakkaille tieteen tekijöille mahdollisuuden kehittää kykyjään ja syventyä tutkimukseen vapaana velvoitteista.

Wihurin tutkimuslaitos on keskittynyt sydän- ja verisuonitutkimukseen sekä kantasolututkimukseen. Tutkimuslaitoksen sydän- ja verisuonitautien tutkimusohjelma on kehittänyt uusia menestyksellisiä strategioita merkittävien kansantautien tutkimukseen ja hoitoon. Tutkimuslaitos toimi Ida ja Maria Rytkösen rahastolle vuonna 1944 lahjoittamassa Salus-sairaalassa vuodesta 1945 aina vuoteen 2013 asti. Nykyään se sijaitsee Meilahden kampusalueella sijaitsevan lääketieteen tutkimus- ja opetuskeskus Biomedicum Helsingin tiloissa.

Tutkimuslaitoksen toiminnan rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Tutkimuslaitoksen johtajana toimii akatemiaprofessori Kari Alitalo.

Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelma

Vuonna 1957 Jenny ja Antti Wihurin rahasto päätti kuvataiteen osalta ryhtyä apurahojen jakamisen sijaan tekemään taideostoja, joista on vuosien kuluessa muodostunut laaja kokoelma suomalaista nykytaidetta. Säätiön hallitus päätti vuonna 1983 lahjoittaa lähes 500 taideteosta sisältävän kokoelmansa Rovaniemen kaupungille, joka puolestaan sitoutui rakentamaan tarvittavat museotilat sekä vastaamaan museon toiminnasta.[4] Säätiö kartuttaa kokoelmaansa ostamalla taidetta vuosittain 300 000–400 000 € kuvataiteen määrärahan puitteissa. Kokoelma sisältää yli 3400 teosta.[5]

Kunnia- ja tunnustuspalkinnot

Jenny ja Antti Wihurin rahasto toteuttaa tarkoitustaan jakamalla apurahojen lisäksi palkintoja. Säätiö jakaa kunnia- ja tunnustuspalkintoja tunnustuksena henkilöille, jotka ovat erityisen ansioituneita omalla alallaan.

Hallitus

Säätiön hallituksen jäsenet ovat puheenjohtaja, ekonomi Arto Hiltunen, varapuheenjohtaja Tapani Väljä, johtaja Jukka Paasikivi, toimitusjohtaja Minnaliisa Vehkala, dosentti Leena Svinhufvud, filosofian tohtori Seija Sihvola, professori Petri Suomala ja toimitusjohtaja Risto Aarnio-Wihuri.[6]

Jenny ja Antti Wihurin rahaston asiamiehenä toimii kauppatieteiden maisteri Arto Mäenmaa.

Kansainvälisten palkintojen rahasto

Wihurin kansainvälisten palkintojen rahaston perusti vuonna 1953 Antti Wihuri. Säätiö jakaa palkintoja vähintään kolmen vuoden välein tunnustukseksi rakentavasta työstä, joka on erinomaisesti edistänyt ja kehittänyt ihmiskunnan henkistä ja taloudellista kehitystä. Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto jakaa erityisesti Wihurin Sibelius-palkintoa kansainvälisesti tunnetuiksi ja tunnustetuiksi tulleille eteville säveltäjille. Palkintoja voivat saada sekä yksityiset henkilöt että yhteisöt kansallisuuteen katsomatta.[7] Kansainvälisten palkintojen rahastolla on sama hallitus ja asiamies kuin Jenny ja Antti Wihurin rahastolla.

Wihurin Sibelius-palkinto

Antti Wihuri luovuttamassa Sibelius-palkintoa Paul Hindemithille vuonna 1955. Takana tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi.
vuosi saaja[8] maa
1953 Jean Sibelius  Suomi
1955 Paul Hindemith  Länsi-Saksa
1958 Dmitri Šostakovitš  Neuvostoliitto
1963 Igor Stravinsky  Yhdysvallat
1965 Benjamin Britten  Britannia
Erik Bergman  Suomi
Usko Meriläinen  Suomi
Einojuhani Rautavaara  Suomi
1971 Olivier Messiaen  Ranska
1973 Witold Lutoslawski  Puola
Joonas Kokkonen  Suomi
1983 Krzysztof Penderecki  Puola
Aulis Sallinen  Suomi
2000 György Ligeti  Unkari/ Itävalta
2003 Magnus Lindberg  Suomi
2006 Per Nørgård  Tanska
2009 Kaija Saariaho  Suomi
2012 György Kurtág  Unkari
2015 Harrison Birtwistle  Britannia
2017 Unsuk Chin  Etelä-Korea
2020 Jukka Tiensuu  Suomi

Wihurin kansainvälinen palkinto

vuosi saaja[9] maa
1958 Rolf Nevanlinna  Suomi
1961 Väinö Hovi  Suomi
Pentti I. Halonen  Suomi
1968 John McMichael  Britannia
Lars Ahlfors  Yhdysvallat
1971 Peter Hirsch  Britannia
1976 Georg Henrik von Wright  Suomi
Jaakko Hintikka  Suomi
1979 Derrick B. Jelliffe  Yhdysvallat
1982 Aldo van Eyck  Alankomaat
1983 Aksel C. Wiin-Nielsen  Tanska
1985 John Williams Mellor  Yhdysvallat
1988 Kullervo Kuusela  Suomi
1991 Kari I. Kivirikko  Suomi
1994 Olli V. Lounasmaa  Suomi
1997 Niilo B. Hallman  Suomi
2003 Barbara Czarniawska  Puola
2012 Merja Penttilä  Suomi
2015 Thania Paffenholz  Sveitsi
2017 Markku Kulmala  Suomi
2020 Navin Ramankutty  Kanada

Lähteet

  1. Jenny ja Antti Wihurin rahasto wihurinrahasto.fi. Arkistoitu 30.4.2016. Viitattu 3.5.2016. fi-FI
  2. Meistä Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Viitattu 7.6.2021.
  3. Jenny ja Antti Wihurin rahaston verkkosivut wihurinrahasto.fi. Viitattu 7.6.2021.
  4. Rovaniemen taidemuseo - Korundi www.korundi.fi. Viitattu 3.5.2016.
  5. Taidekokoelma Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Viitattu 7.6.2021.
  6. Jenny ja Antti Wihurin rahasto wihurinrahasto.fi. Viitattu 7.6.2021. fi-FI
  7. Kansainvälisten palkintojen rahasto wihuriprizes.fi. Viitattu 3.5.2016. fi-FI
  8. Wihurin Sibelius-palkinto Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Viitattu 11.10.2017.
  9. Kansainvälinen palkinto Wihurin kansainvälisten palkintojen rahasto. Viitattu 11.10.2017.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.