White Watson

White Watson (1760-1836) oli englantilainen geologi ja taiteilija. Hän oli alkujaan kivenhakkaaja, joka kiinnostui geologiasta ja stratigrafiasta syvemmin John Whitehurstin vaikutuksesta. Hän laati kollaasimaisia kuvatauluja mineraaleista, joita löytyi Whitehurstin kuvaamista geologisista kerrostumista. Näitä on esillä Derbyn kaupunginmuseossa.[1]

omakuva siluettina

Watson syntyi lähellä Sheffieldiä. Hänen isänsä oli myllynkivien tekijä Samuel Watson. Erikoisen etunimensä White Watson sai äitinsä tyttönimestä. White Watson lopetti koulun 14-vuotiaana ja meni töihin setänsä Henry Watsonin yritykseen. Sedällä oli Derbyshiren ensimmäinen kivenhiomo, jossa hän työsti marmoria itse kehittämillään vesivoimalla toimivilla koneilla. Henry Watson patentoi koneet vuonna 1751, ja niitä pidettiin yhtenä Teollisen vallankumouksen ilmentymistä ja Peak Districtin ihmeistä. Devonshiren herttua tilasi Watsonilta mustavalkoisen marmorilattian kartanoonsa Chatsworthiin. Devonshirejen ja Watsonin tuttavuus säilyi pitkään, kun Watson haki Derby Philosophical Societyn jäsenyyttä herttuatar Georgina oli hänen suosittelijansa, ja Watsonin pääteos The Strata of Derbyshire (1811) on omistettu Devonshiren herttualle. Vuonna 1798 herttuatar tilasi Watsonilta uuden sisutuksen Chatsworthin puutarhassa olevaan luolaan: sen seinät piti päällystää erilaisilla kiteillä ja mineraalinäytteillä. Watson käytti työhän Derbyshiren kivilajeja omista kokoelmistaan.[2]

A section of mountain in Derbyshire, 1785

Watsonilla oli pieni kauppa ja näyttelytila kotikaupungissaan Bakewellissä. Hän valmisti ja myi pienoispatsaita, koriste-esineitä ja kiviupotuksia Ashfordin mustasta marmorista ja muista paikallisista kivilajeista. Näyttelyssä oli esillä myös mineraalinäytteitä, ja siellä vieraili valistusajan tiedemiehiä ja kuuluisuuksia, kuten Josiah Wedgewood ja Joseph Banks. Watsonille kertyi vähitellen huomattava kokoelma geologista kirjallisuutta. Hän tutustui alueen geologiaan myös omien havaintojensa kautta ja haastattelemalla lyijykaivoksissa työskenteleviä miehiä. Hän julkaisi myöhemmin kuvauksia alueen kallioperästä käyttäen omien tutkimustensa lisäksi ainakin kerran myös John Fareyn aineistoa, mikä johti plagiointisyytteisiin.[3]

Watson kehittyi sellaiseksi kasvien asiantuntijaksi että hänet kutsuttiin Linnean Societyn jäseneksi vuonna 1795. Hän kuului myös lyhytikäiseen Mineralogical Societyyn ja moniin muihin tieteellisiin seuroihin. Hänestä kehittyi monien alojen asiantuntija ja hauska seuramies, jota ihmiset mielellään kutsuivat päivällisilleen. Hänen raha-asiansa olivat kuitenkin usein huonolla tolalla, hän joutui lainaamaan rahaa Devonshiren herttualta ja vuonna 1833 hän yritti epätoivoisesti myydä fossiilikokoelmansa välttyäkseen velkavankeudelta.[2]