The White Stripes

Jack White ja Meg White

Duon musiikilliset juuret ovat vanhassa bluesissa ja folk rockissa. The White Stripesia on luonnehdittu näiden jo hiipuneiden musiikkityylien elvyttäjäksi ja pelastajaksi. Yhtyeen raa´assa soinnissa ja hyökkäävässä tyylissä kuuluvat myös punk rockin ja garage rockin vaikutteet.

The White Stripes on poikkeava yhtye sikäli, että se on saavuttanut kansainvälisen maineen minimalistisena duo-kokoonpanona. Rock-yhtyeen minimikokoonpanona on perinteisesti pidetty kitaristin, bassokitaristin ja rumpalin muodostamaa trioa.

The White Stripes esiintymässä Big Day Out -konsertissa Melbournessa vuonna 2006.

Jack White ja rumpali Meg White julkaisivat ensialbuminsa vuonna 1999 nimellä The White Stripes. He kertovat olevansa veli ja sisko, mutta todellisuudessa asia ei ole näin. Meg ja Jack ovat olleet naimisissa ja eronneet, totuutta he eivät itse ole kertoneet.

The White Stripesin toinen albumi De Stijl sai nimensä hollantilaisesta taidesuuntauksesta, jonka kautta yhtye lähestyi imagoaan ja musiikkiaan ja joka vaikutti albumin kansikuvaan. Ennen De Stijlin julkaisua Jack opiskeli kuvataidetta Detroitissa valmistumatta kuitenkaan. Kannessa käytettiin punaista, valkoista ja mustaa. Joissakin haastatteluissa kerrottiin, että punainen ja valkoinen valittiin Megin lempikaramellin piparmintun mukaan ja musta taas täydentämään näitä kahta väriä.

Yhtye käytti pääasiassa kolmea instrumenttia, laulua, kitaraa ja rumpuja. Lisäksi Jack White soitti joskus urkuja, pianoa ja marimbaa. Yhtye ei harjoitellut tai tehnyt valmista soittolistaa konserttejaan varten. Usein Jack White improvisoi tai leikkasi kappaleita lyhyemmiksi.

The White Stripesin läpimurto tapahtui vuonna 2001 julkaistulla albumilla White Blood Cells. Riisuttu garage rock -soundi sai huomiota varsinkin Britanniassa ja levisi myöhemmin myös Yhdysvaltoihin. The White Stripes olikin rocklehdistössä vuoden 2002 puhutuimpia ja kehutuimpia uusia yhtyeitä.

Vuonna 2002 The White Stripes pääsi Q-lehden listalle "50 yhtyettä, jotka on nähtävä ennen kuolemaa". Singleä "Fell In Love With a Girl" varten tehty legoteemainen video, jonka ohjasi Michael Gondry, toi yhtyeelle lisähuomiota musiikkipiirien ulkopuoleltakin.

Seuraava albumi, Elephant, julkaistiin vuonna 2003. Levyä mainostettiin aiempia näkyvämmin, ja se menestyikin hyvin. Elephant oli ensimmäinen The White Stripesin levy, joka pääsi Britannian ja Yhdysvaltojen Top 10 -albumilistalle. Levyn kappale "Seven Nation Army" sai vuonna 2004 Grammy-palkinnon parhaana rock-kappaleena ja itse Elephant-albumi sai palkinnon parhaan alternative-albumin luokassa. "Seven Nation Army" kappaleen basso-osassa White käyttää oktaavipedaalia, joka muuntaa kitaran nuotit samalle tasolle kuin basson nuotit.

Vuonna 2003 julkaistu DVD Under Blackpool Lights sisälsi pienen lahjan yhtyeen bootleg-levyjä keränneille faneille. Levy sisälsi jokaisen lainakappaleen, jonka duo oli soittanut vuosina 2003 ja 2004 pidetyillä kiertueilla.

Yhtyeen viides albumi Get Behind Me Satan julkaistiin vuonna 2005. Sen ensimmäinen single "Blue Orchid" sai runsaasti radiosoittoa. Albumilta on tehty single myös kappaleista "My Doorbell" ja "The Denial Twist".

Yhtyeen kuudes studioalbumi Icky Thump julkaistiin Euroopassa ja Britanniassa 17. kesäkuuta 2007, Yhdysvalloissa ja Japanissa päivää myöhemmin. Sitä äänitettiin Nashvillen Blackbird Studiossa lähes kolme viikkoa, mikä on pisin aika, jonka The White Stripes on koskaan käyttänyt albuminsa äänitykseen.

The White Stripes on levyttänyt cover -version Dolly Partonin kappaleesta Jolene.

• The White Stripesin viralliset sivut
• The White Stripesin kappaleiden tabulatuureja
• The White Stripesin sanoitukset (Arkistoitu – Internet Archive) - Etsittävä hakemisto kaikille yhtyeen kappaleille