Whippet

Whippet on maailmalla vinttikoirista yleisin, myös "köyhän miehen greyhoundiksi", "köyhän miehen ravihevoseksi" (Poor Man's Race Horse) sekä "salamannopeaksi riepukoiraksi" (Lightning Rag Dog)[2] kutsuttu keskikokoinen koira. Kaksi ensimmäistä nimitystä ovat peräisin 1800-luvulta, jolloin vähävaraisemmilla ei ollut varaa greyhoundeihin ja he hankkivat sen sijaan whippetejä.[3] Rotu on vinttikoirista yleisin myös Suomessa.[4]

Whippet
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 7 676[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö kaniininmetsästys, kilpajuoksu
Nykyinen käyttö seurakoira, kilpajuoksu
Elinikä 12–15 vuotta[2]
Muita nimityksiä vipukka, hippet, vipetti, himpetti
FCI-luokitus ryhmä 10 Vinttikoirat
alaryhmä 3 Lyhytkarvaiset
#162
Ulkonäkö
Paino 9–15 kglähde?
Säkäkorkeus Uros 47–51 cm, narttu 44–47 cm
Väritys Kaikki värit ovat sallittuja


Ulkonäkö

Whippet on vinttikoiraroduista toiseksi pienin.[5] Se on lyhytkarvainen ja syvärintainen. Koiran korvat ovat laskostuneet, niin sanotut ruusukorvat.[6] Kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja.[6] Turkki on lyhyt, sileä ja tiivis.[6]

Urosten säkäkorkeus vaihtelee 47–51 cm ja narttujen 44–47 cm välillä[6]; urosten paino on noin 9,5 kg[7]. Rodun koosta on ollut jonkin verran kiistaa maailmalla. Erään durhamilaisen kaivostyöläisen mukaan 60-70 vuotta sitten hänen isoisänsä suosi 3,5-kiloisia whippetejä, jotta ne mahtuivat sujuvasti päällystakin taskuun. Pohjois-Amerikassa on tapana suosia tavallista kookkaampia yksilöitä, ja David Hancockin mukaan ajan myötä Yhdysvalloissa tullaan todennäköisesti hyväksymään 56 cm korkea whippet.[7]

Luonne ja käyttäytyminen

Whippetin saalisvietti on voimakas. Se on vilkkaampi ja osallistuvampi kuin muut vinttikoirat eikä yhtä pidättyväinen.[8] Se ei vaadi yhtä paljon liikuntaa kuin suuremmat vinttikoirarodut, mutta senkin tulee saada juosta vapaana mahdollisimman paljon.[5] Se ei yleensä juurikaan hauku.[2]

Whippet sopii sekä näyttelyihin, agilityyn että rata- ja maastojuoksuun.[5] Rodulla ei ole yleisenä esiintyviä perinnöllisiä sairauksia[5], mutta kuten monet muutkin vinttikoirat ne ovat metsästysviettinsä ja nopeutensa vuoksi jokseenkin onnettomuusalttiita. Näyttely- ja juoksulinjat ovat melko voimakkaasti eriytyneet; tämä näkyy erityisesti ratajuoksussa ja näyttelymenestyksessä. Maastojuoksussa sen sijaan molempien linjojen edustajat voivat kilpailla tasapäisesti hyvistä sijoituksista, koska laji ei perustu pelkästään nopeuteen.lähde?

Alkuperä

Whippet polveutuu roomalaisten Britanniaan tuomista koirista.[5] Vero Shaw'n mukaan valkoinen englanninterrieri olisi ollut rodun edeltäjä.[7] Toisen lähteen mukaan whippet on saatu aikaan risteyttämällä englanninvinttikoiraa, italianvinttikoiraa ja mahdollisesti myös bedlingtoninterrieriä keskenään. 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset alkoivat juoksuttaa kilpaa kaniinijahtiin käyttämiään pieniä vinttikoiria, ja whippettien juoksuominaisuudet osoittautuivat niin hyviksi, että rotu hyväksyttiin nopeasti mukaan virallisiin kilpailuihin. Rotu virallistettiin vuonna 1890.[9]

East Riding of Yorkshiren Stamford Bridgessä asunut herra Hodgson kasvatti pienikokoisia vinttikoiria, joiden ominaisuudet yllättivät Yorkshiren metsästäjät. Jalostuslinja koostui kolmesta nartusta, joiden nimi oli The Dents. Niillä oli sileä iho, kevyt rakenne, pienet ja ohuet korvat, lyhyet ja kierteiset hännät. Ne olivat samaan aikaan sekä erittäin nopeita juoksemaan että nopeita myös käännöksissään. David Hancockin mukaan nykyinen whippet kehittyi juuri tämänkaltaisista pienistä koirista.[7]

Rodun sekalainen tausta näkyy vaihtelevassa karvanlaadussa. Karkeakarvainen whippet oli aikanaan suosittu manner-Euroopassa, mm. Saksassa. Lisäksi puhdasrotuisiin whippet-pentueisiin syntyi jo joitain vuosia sitten myös pitkäkarvaisia yksilöitä, joita kutsuttiin termillä wheeler.[7] Nykyisin pitkäkarvaiset whippetit on hyväksytty tietyissä maissa omaksi rodukseen nimellä silken windsprite.

Etymologia

Rodun nimi on todennäköisesti johdettu sanasta whappet, joka tarkoittaa "pientä räksyttävää koiraa".[2]

Lähteet

Viitteet
  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 9.3.2019)
  2. Whippet. American Kennel Club. Viitattu 30.1.2020.
  3. Rodun historiaa Whippet-harrastajat ry. Arkistoitu 12.9.2014. Viitattu 7.12.2015.
  4. Eerola, Tapio. Pitkät rotutrendit: Nousussa labradori, hirvikoirat ja paimenet. Koiramme-juttuarkisto, Suomen Kennelliitto. Haettu 30.9.2021.
  5. Whippet! Whippet-harrastajat ry. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.12.2015.
  6. Rotumääritelmä Whippet-harrastajat ry. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 7.12.2015.
  7. Hancock, David. Sighthounds - Their Form, Their Function and Their Future, s. 59-60, 65. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2012. ISBN 978-1-84797-392-4.
  8. Whippet Koirarodut. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 7.12.2015.
  9. History Whippet.in. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 7.12.2015. (englanniksi)

    Katso myös

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.