Signal Iduna Park

Stadionin historia alkaa jo vuodesta 1961.[4] Tällöin ehdotettiin Stadion Rote Erden laajentamista, koska siitä oli tullut liian pieni.[5] Laajentamisen rahoituksesta ei ollut kuitenkaan tietoa, joten hanke haudattiin vähäksi aikaa.[4] Neljä vuotta myöhemmin ehdotettiin, että Stadion Rote Erden laajentamisen sijaan rakennettaisiin uusi stadion.[6] Vuonna 1966 Saksa valittiin vuoden 1974 jalkapallon MM-kisojen järjestäjäksi. Vaikka valinta merkitsi hyviä mahdollisuuksia saada tukea stadionin rakentamiseen, ei kaupungin stadionhanke liikahtanut eteenpäin. Muut kaupungit olivat alkaneet jo rakentaa omia stadioneita kisoja varten, mikä lisäsi painetta päättäjiä kohtaan.[7] Ensimmäiset ehdotukset uudesta stadionista esiteltiin kaupungin raadille lokakuussa 1967.[8]

Signal Iduna Parkin länsipuoli.

Vuonna 1970 uuden stadionin rakennusmateriaalista käytiin kovaa keskustelua. Luonnollisena vaihtoehtona esille nousi pelkkä Dortmundin teräs, jota pidettiin parempana vaihtoehtona kuin teräsbetonia. Huonoja puolia ehdotukselle oli se, että teräksesta tehdyn stadionin kustannukset olisivat suuret, sekä stadionia tukemaan tarvittaisiin 28 pylvästä, jolloin osalla katsojista olisi huono näkyvyys kentälle. Stadionin kustannukset nousivat, eikä kaupungilla ollut varaa kasvaviin kustannuksiin.[7] Kun uuden stadionin rakentamisen näytti mahdottomalta, alettiin kaupungissa miettimään uudestaan vanhan Roten Erden laajentamista 50 000–60 000-paikkaiseksi. Tällöin stadion olisi tosin jouduttu antamaan myös yleisurheilijoiden käyttöön. Hyviä puolia ehdotuksessa oli se, että uusi stadion olisi maksanut kahdekstantoista miljoonaa markkaa uuden stadionin viidenkymmenen miljoonan sijaan. Syyskuussa 1970 nousi esille ehdotus, jonka mukaan uusi stadion rakennettaisiin samalla tekniikalla kuin Montrealin olympiastadion. Uudesta areenasta puhuttiin nimellä Zwillingsstadion (suom. kaksoisstadion), koska Stadion Rote Erde sijaitsi suunnitellun stadionin vieressä.[9] Lokakuussa 1971 päätettiin uuden stadionin rakentamisesta, ja rakentaminen alkoi kaksi viikkoa myöhemmin. Rakennuskustannuksista suurimman osan maksoi valtio, ja kaupungin osuudeksi jäi ainoastaan kuusi miljoonaa markkaa. Kokonaiskustannukset olivat noin 32 miljoonaa markkaa.[4] Vaikka suurin osa ihmisistä oli stadionin rakentamisen kannalla, oli joukossa myös stadionrakentamisen vastustajia.[7]

Ensimmäinen peli stadionilla pelattiin huhtikuussa 1974, jolloin vastakkain olivat Borussia Dortmund sekä FC Schalke 04. Tuolloin kentän katsojakapasiteetti oli vielä 54 000. Kesäkuussa 1974 Westfalenin stadion toimi yhtenä vuoden 1974 MM-kisojen kisapaikoista. Stadionilla pelattiin alkusarjan pelejä.[6]

Yksi neljästä uudemmasta kulmakatsomosta.

Vuonna 1989 viisitoista vuotta vanha stadion ei enää täyttänyt UEFA:n stadionvaatimuksia. Remontointityöt aloitettiin kolme vuotta myöhemmin. Katsojapaikat vähenivät 42 800 henkeen, kun stadionin pohjoispäädyn seisomakatsomot muutettiin istumakatsomoiksi.[6] Yhtenä syymä muutokseen oli myös Hillsborough’n onnettomuus, jonka jälkeen seisomokatsomoiden rakentamista pyrittiin vähentämään.[10] Vuonna 1995 länsi- ja itäkatsomoiden yläpuolelle rakennettiin uudet 6 000 hengen katsomot.[6] Vuonna 1998 kentän alta löydettiin rakennustöiden yhteydessä räjähtämätön pommi toisesta maailmansodasta.[11] Remontin toisessa osassa vuonna 1999 rakennettiin Westfalenin stadionin eteläpäätyyn suuri seisomakatsomo, joka voitaisiin tarvittaessa muuttaa istumakatsomoksi.[6] Rakennustöiden ansiosta Westfalenstadionin katsojakapasiteetti nousi 68 600 katsojaan.[12] Westfalenstadionilla järjestettiin vuonna 2001 UEFA Cupin loppuottelu, jossa Liverpool FC voitti Deportivo Alavésin.[13] Kun Saksa sai järjestettäväkseen vuoden 2006 MM-kisat, stadionia alettiin remontoida, jotta se olisi täyttänyt FIFA:n vaatimukset.[6] Stadionin nurkkiin rakennettiin uudet katsomot vuosina 2002–2003. Näin Westfalenstadionille saatiin 14 500 paikkaa lisää. Vuoden 2006 MM-kisoihin stadionille rakennettiin FIFA:n vaatimat lehdistö- ja vip-alueet, joiden takia katsojakapasiteetti laski.[5]

Vuoden 2015 remontin myötä stadionin katsojakapasiteetti kasvoi 81 359:ään.[14]

Dortmundissa oli olemassa jo Westfalenhalle sekä Westfalenpark, joten uudellekin stadionille haluttiin antaa samantapainen nimi.[5] Westfalenin stadionin nimi vaihtui Signal Iduna Parkiksi joulukuussa 2005, koska vakuutusyhtiö Signal Iduna Gruppe oli ostanut stadionin nimeämisoikeuden vuoteen 2011 saakka.[6] Sopimukseen oli päädytty jo lokakuussa 2005, jolloin Borussia Dortmund kärsi talousongelmista ja sponsorien määrää pyrittiin nostamaan.[15][16] Myöhemmin osapuolet jatkoivat sponsorointisopimuksen ulottumaan vuoteen 2016 saakka.[17]

Borusseum.

Joulukuussa 2008 Signal Iduna Parkin koillisosaan pystytettiin Borusseum-museo Borussia Dortmundin 99-vuotisjuhlan kunniaksi. Museossa esitellään seuran historiaa ja tapahtumia. Tammikuusta 2009 lähtien museo on ollut päivittäin auki.[18] Museo tuli loppujen lopuksi maksamaan 700 000 euroa, mutta hinta maksettiin lahjoitusvaroilla. Lahjoittajia oli kaiken kaikkiaan tuhat, ja suurin yksittäinen lahjoitus oli Evonik Industriesin lahjoittama 100 000 euroa.[19]

Kattoa ylhäällä pitäviä pylväitä.

Signal Iduna Park rakennettiin esikuvansa Montrealin olympiastadionin tavoin palettitekniikalla. Näin rakentaminen tuli tavanomaista halvemmaksi.[5]

Stadionin yksi erikoisuus on kattorakenne, jota keltaiseksi maalatut pylväät pitävät koossa. Pylväät, joita on kahdeksan, asennettiin vuonna 2002.[6] Pylväät jouduttiin rakentamaan uusien kulmakatsomoiden takia.[20] Rakennustyyli, jossa stadionin katto ei ole tuettu, ei ole tavallinen ratkaisu. Jokainen pylväs on 70 metriä korkea.[21]

Südtribüne.

Südtribüne (suom. eteläkatsomo) on Signal Iduna Parkin eteläpäädyssä sijaitseva seisomakatsomo. Yli 24 000 henkeä vetävä seisomakatsomo on edelleen Euroopan suurin. Katsomo-osa on 100 metriä leveä ja 40 metriä korkea. Borussia Dortmundin entisen presidentin Gerd Niebaumin mukaan seisomakatsomon pitäminen stadionilla on eräänlainen mielenilmaus nykyisiä jalkapallostadioneita kohtaan, joissa suurin osa katsomopaikoista on istumapaikkoja.[22] Osittain tästä syystä Times valitsi Signal Iduna Parkin maailman kaikkien aikojen parhaaksi jalkapallostadioniksi vuonna 2009.[23]

Vuoden 1974 MM-kisoissa Westfalenstadionilla pelattiin kolme ensimmäisen kierroksen peliä sekä yksi toisen kierroksen peli.[24] Westfalenstadionilla kävi kisojen aikana 200 000 katsojaa, mikä oli eniten kisojen kaikista stadioneista.[5] Tunnettuja kisavierailijoita olivat muun muassa Alankomaiden kuningatar Beatrix sekä hänen puolisonsa Claus von Amsberg.[25]

Päivä	Joukkue #1	Tulos	Joukkue #2	Lohko	Katsojat
14. kesäkuuta 1974	Skotlanti	2–0	Zaire	Lohko B	28 000
19. kesäkuuta 1974	Alankomaat	0–0	Ruotsi	Lohko C	53 600
23. kesäkuuta 1974	Alankomaat	4–1	Bulgaria	Lohko C	53 600
3. heinäkuuta 1974	Alankomaat	2–0	Brasilia	Lohko 1	53 600

Vuoden 2006 MM-kisoissa stadion toimi kuuden ottelun kenttänä. Pelejä jaettaessa oli selvää, että turnauksen loppuottelu pelattaisiin Berliinissä ja alkuseremonia pidettäisiin Münchenissä, koska kisakomitean silloinen johtaja Franz Beckenbauer oli FC Bayern Münchenin puheenjohtaja.[26] Signal Iduna Parkissa pelattiin lopulta neljä ensimmäisen kierroksen peliä sekä yksi neljännesvälierä- ja välieräottelu.[27]

Päivä	Joukkue #1	Tulos	Joukkue #2	Lohko	Katsojat
10. kesäkuuta 2006	Trinidad ja Tobago	0–0	Ruotsi	Lohko B	62 959
14. kesäkuuta 2006	Saksa	1–0	Puola	Lohko A	65 000
19. kesäkuuta 2006	Togo	0–2	Sveitsi	Lohko G	65 000
22. kesäkuuta 2006	Japani	1–4	Brasilia	Lohko F	65 000
27. kesäkuuta 2006	Brasilia	3–0	Ghana	1/4 välierät	65 000
4. heinäkuuta 2006	Saksa	0–2 (ja.)	Italia	Välierät	65 000