Wes Craven

Craven siirtyi 1971 opetustehtävistä elokuva-alalle, kun hän aloitti Manhattanilla toimineen jälkituotantoyrityksen leikkaajana. Hän käsikirjoitti ja ohjasi pseudonyymillä joitakin pornoelokuvia, kunnes teki 1972 ensimmäisen omalla nimellään tekemänsä ohjaustyönsä.[3] Vain 90 000 dollarin budjetilla tehty The Last House on the Left oli uusintaversio Ingmar Bergmanin Neidonlähteestä ja kertoi psykoottisista tappajista, jotka raiskaavat ja murhaavat kaksi teinityttöä ja joutuvat tämän jälkeen tyttöjen vanhempien koston uhreiksi.[4] Elokuva oli niin verinen, että se oli esimerkiksi Britanniassa kielletty vuoteen 2002 asti.[2]

Craven yritti saada julkaistuksi esikoiselokuvansa jälkeen muita käsikirjoituksiaan kauhugenren ulkopuolelta, mutta hän ei saanut rahoitusta niille. Sen sijaan hänelle luvattiin rahat uuteen kauhuelokuvaan. Craven ohjasi ja käsikirjoitti seuraavaksi elokuvan Yön silmät (1977).[1] Se kertoo perheestä, joka joutuu aavikolla kannibaalimutanttien hyökkäyksen kohteeksi. Elokuvan ansiosta Craven sai mainetta kulttiohjaajana.[4]

Yön silmien jälkeen Craven teki joitakin televisioelokuvia ja vaisuja teatterielokuvia, kuten vuoden 1981 Tappava siunaus.[1] Valtavirtaohjaajaksi Craven siirtyi vuoden 1982 elokuvalla Swamp Thing, joka perustui DC Comicsin sarjakuvahahmoon Rämeen olento.[2][5]

Cravenin todellinen läpimurto oli vuonna 1984 valmistunut Painajainen Elm Streetillä, jonka hän sekä ohjasi että käsikirjoitti.[2] Painajainen Elm Streetillä toi slasher-elokuviin fantasiaulottuvuuden, sillä sen päähirviö Freddy Krueger jahtasi uhrejaan unimaailmassa. Elokuvaa seurasi muun muassa kuusi jatko-osaa ja televisiosarja, ja Freddy Kruegerista tuli modernin kauhuelokuvan vastine Draculalle.[1]

Cravenin ura kompuroi hieman Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen. Hänen seuraaviin elokuviin kuuluvat muun muassa kryonistisesti jäädytetystä miehestä kertova televisioelokuva Mies menneisyydestä (1985), zombieita ja voodoota käsitellyt Käärme ja sateenkaari (1988) ja Kellariväkeä (1991). Lisäksi hän ohjasi useita jaksoja televisiosarjaan Hämärän rajamailla.[1]

Craven palasi Freddy Kruegerin maailmaan vuonna 1994, jolloin hän ohjasi elokuvan Painajainen Elm Streetillä 7: Uusi painajainen.[5] Siinä Craven vei oman teemansa unen ja tosimaailman sekoittumisesta vieläkin pidemmälle, sillä tarinassa Freddy Krueger astuu elokuvasta suoraan tosimaailmaan. Elokuvassa ”ensimmäisen painajaisen” näyttelijät esittävät itseään.[2] Uuden painajaisen jälkeen Craven ohjasi Eddie Murphyn kauhukomedian Brooklynin vampyyri (1995).[1]

12 vuotta Painajainen Elm Streetillä -elokuvan jälkeen Craven aloitti uuden kauhusarjan. Ensimmäinen Scream-elokuva sai ensi-iltansa 1996, ja sen jälkeen tuli vielä kolme jatko-osaa. Sarja on tunnettu tummasta huumoristaan ja viittauksistaan muihin kauhuelokuviin.[2] Scream on käytännössä kauhuelokuva, joka tietää olevansa kauhuelokuva. Ajatus elokuvan rakenteesta ei kuitenkaan ollut Cravenin, vaan elokuvan käsikirjoittaneen Kevin Williamsonin.[1] Scream tuotti lopulta 173 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti.[4]

Screamin menestyksen jälkeen Craven jatkoi samassa aiheessa ja ohjasi sille heti perään jatko-osan Scream 2 (1997), jonka katsojamenestys oli hyvä, mutta kriitikoilta se sai nuivan kohtelun. Toisen Screamin jälkeen Craven teki poikkeuksellisesti tunteikkaan draamaelokuvan Sydämen soinnut (1999).[5] Sen pääosassa ollut Meryl Streep sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden.[4] Sydämen soinnut ei kuitenkaan ollut yleisö- eikä kriitikkomenestys, ja sen jälkeen Craven ohjasikin kolmannen Screamin.[5]

Scream 3:n jälkeen Craven yritti uudistaa ihmissusielokuvia Cursedilla (2005), mutta sen heikon vastaanoton jälkeen Craven siirtyi hitchcockmaiseen jännitykseen elokuvassa Yölento (2005).[5]

Craven näki paljon vaivaa ja etsi useita vuosia oikeita ohjaajia ja käsikirjoittajia, jotka pystyisivät tekemään uusintaversiot Cravenin omista elokuvista The Last House on the Left ja Yön silmät.[1] The Hills Have Eyes (2006) meni lopulta käsikirjoittajakaksikolle Alexandre Aja–Grégory Levasseur. Siitä tehtiin vielä jatko-osa The Hills Have Eyes 2 (2007), ja Viimeinen talo vasemmalla sai ensi-iltansa 2009. Samoihin aikoihin Craven itse käsikirjoitti Kiyoshi Kurosawan elokuvaan pohjautuneen Pulsen (2006).[5]

Cravenin palasi pitkän elokuvan ohjaustyöhön slasher-elokuvassa My Soul to Take (2010). Kolmiulotteisena kuvattu elokuva oli Cravenin viimeinen käsikirjoitus.[1] Viimeiseksi ohjaustyöksi jäi Scream 4, jossa hän teki jälleen yhteistyötä aiemmissakin Screamissa mukana olleen käsikirjoittajan Kevin Williamsonin kanssa.[4][5]

• Pahan palveluksessa: Fountain society. (alkuteos: Fountain Society, 1989.). Suomentanut Tero Kuittinen. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 978-951-1-16604-7.