Wellington Koo

Koo syntyi Shanghaissa, mutta muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1904 ja opiskeli länsimaista kulttuuria. Hän puhui täysin sujuvaa englantia ja kiinnostui Kiinan roolista kansainvälisessä yhteisössä.

Koo opiskeli Saint Jong’s Universityssä Shangaissa ja Columbia Collegessa, jossa hän oli kirjallisuus- ja väittelykerhon Philolexian Societyn jäsen. Vuonna 1912 Koo valmistui tohtoriksi Columbian yliopistosta pääaineenaan kansainvälinen oikeus ja diplomatia. Välittömästi tämän jälkeen hän palasi Kiinaan palvellakseen uutta Kiinan tasavaltaa presidentin englanninkielisenä sihteerinä. Vuonna 1915 Koo nimitettiin Kiinan Yhdysvaltain ministeriksi.

Koo tunnetaan parhaiten osallistumisestaan Pariisin rauhankonferenssiin vuonna 1919. Länsimaiden ja Japanin edustajien edessä hän vaati Japania palauttamaan Shandongin Kiinalle. Hän myös vaati Länsimaita lopettamaan imperialistiset instituutiot, kuten luopumaan siirtomaista ja vienti-/tuontitulleista sekä lähetystöjen vartioinnista ja lopettamaan varojen jäädyttämisen. Länsimaat eivät suostuneet Koon vaatimuksiin ja niinpä Kiina olikin ainoa Pariisin rauhankonferenssin osanottajista, joka ei allekirjoittanut Versailles’n rauhansopimusta.

Wellington Koo oli mukana muodostamassa Kansainliittoa ja oli Kiinan ensimmäinen edustaja vastamuodostetussa yhteisössä. Hän toimi Kiinan virkaatekevänä presidenttinä vuosina 1926–1927 Pekingissä vallinneen sekasorron aikana. Myöhemmin hän toimi Kiinan ulkoministerinä Zhang Zuolinin hallituksessa ja vastusti Kiinan edustajana Kansainliitossa Japanin miehitystä Mantšuriassa. Kiinan Ranskan-suurlähettiläänä hän toimi vuodesta 1936 vuoteen 1940, jolloin Saksa miehitti Ranskan. Tämän jälkeen hän siirtyi Kiinan Britannian-suurlähettilääksi ja toimi Lontoossa vuoteen 1946 saakka. Vuonna 1945 Koo oli yksi Yhdistyneiden kansakuntien perustavan kokouksen osallistujista. Toimiessaan Kiinan Yhdysvaltain-suurlähettiläänä hän pyrki ylläpitämään maiden välisiä hyviä suhteita aikana, jolloin Guomindang alkoi menettää suosiotaan kommunisteille ja joutui peräytymään Taiwaniin.

Koo lopetti diplomaatin uransa vuonna 1956 44 vuoden palveluksen ja kahden maailmansodan jälkeen. Vuonna 1956 hänestä tuli Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tuomari ja hän toimi kolmena viimeisenä vuotenaan tuomioistuimen varapuheenjohtajana. Vuonna 1967 Koo viimein jäi eläkkeelle ja muutti New Yorkiin, missä vietti aikaansa perheensä ja ystäviensä kanssa. Koo kuoli 98 vuoden ikäisenä vuonna 1985.

Koon ensimmäinen vaimo oli Pao-yu Tang, joka oli Kiinan entisen pääministerin Tang Shaoyiin nuorin tytär ja näyttelijä-taidemaalarin Mai-Mai Szen serkku. Ensimmäisen avioliiton aikana perheeseen syntyi kaksi poikaa, Wellington Koo Jr. (s. 1921) ja Freeman Koo (s. 1923).

Koon toinen vaimo oli Hui-Lan ”Juliana” Oei (s. 1889), joka oli aiemmin ollut naimisissa kreivi Hoey Stokerin ja diplomaatti Clarence Huangson Youngin kanssa. Hän oli yksi jaavalaislähtöisen sokerimagnaatin Oei Tiong-hamin 45 tunnustamasta lapsesta. Toisen vaimonsa kanssa Koo sai kaksi lasta pojan Teh-chang Koon ja tyttären Patricia Koon. Avioliiton myötä hän sai myös kolme lapsipuolta: Genevieven, joka avioitui afroamerikkalaisen valokuvaajan, kirjailijan ja säveltäjän Gordon Parksin kanssa; Shirley ja Francis Loretta Young.

Avioliitto päättyi jossain vaiheessa 1950-lukua, jolloin Koo asui toisen naisen kanssa, jonka hän esitteli vaimokseen. Pari ei kuitenkaan missään vaiheessa hakenut avioeroa.