Weird Tales (antologia)

• Edmond Hamilton: ”Paluu” (The Man Who Returned)
• Ken Gary: ”Irvokas ennustus” (A Weird Prophecy)
• Robert E. Howard: ”Kuoleman musta hurtta” (Black Hound of Death)
• August W. Derleth: ”Suljettu talo” (The Shuttered House)
• Seabury Quinn: ”Jäätynyt kaunotar” (Frozen Beauty)
• H. P. Lovecraft: ”Unen tuolla puolen” (Beyond the Wall of Sleep)
• Clark Ashton Smith: ”Adomphan puutarha” (The Garden of Adompha)
• Caroline Evans: ”San Francisco” (San Francisco)
• Vincent Starrett: ”Gordelian laulu” (Gordelia’s Song)
• Henry Kuttner: ”Feeniksin tuolla puolen” (Beyond the Phoenix)
• G. G. Pendarves: ”Musta munkki” (The Black Monk)
• Henry S. Whitehead: ”Jumalan poismeno” (Passing of a God)
• Robert E. Howard: ”Kummittelevat pylväät” (Haunting Columns)
• Manly Wade Wellman: ”Mutta laakso oli hiljainen” (The Valley Was Still)
• Alice Olsen: ”Talviyö” (Winter Night)
• Nictzin Dyalhis: ”Atlantanin sydän” (Heart of Atlantan)
• Fritz Leiber: ”Aavesurmaaja” (The Phantom Slayer)
• Leah Bodine Drake: ”Ne juoksevat taas” (They Run Again)
• Robert Bloch: ”Barsacin pedot” (The Beasts of Barsac)
• Ray Bradbury: ”Pam! Kuolit!” (Bang! You’re Dead!)
• Theodore Sturgeon: ”Sellitoveri” (Cellmate)
• Algernon Blackwood: ”Roomalaiset rauniot” (Roman Remains)
• Eric Frank Russell: ”Karkotettu henkilö” (Displaced Person)
• H. Russell Wakefield: ”Valtavasta syvyydestä” (From the Vasty Deep)
• Mary Elizabeth Counselman: ”Haulitornin aave” (The Shot-Tower Ghost)
• Allison V. Harding: ”Astu Z-junaan” (Take the Z Train)
• Margaret St.Clair: ”Pieni punainen pöllö” (The Little Red Owl)
• Anthony M. Rud: ”Lieju” (Ooze)

Suomentaneet Harri Haarikko, Reijo Kalvas, Kari Salminen ja Annika Eräpuro.

Juhani Hinkkanen arvosteli Weird Talesin Aikakoneessa tuoreltaan. Hän piti kirjan ulkoasua näyttävänä ja Hainingin kirjoittamaa historiikkia erinomaisena. Novellivalinnat ovat kuitenkin epäonnistuneita: Haining on ”ilmeisen tietoisesti” pyrkinyt välttämään usein antologisoituja novelleja, minkä ”seurauksena on koko teoksen läpi kulkeva keskinkertaisuuden maku”. Vaikka mukana onkin jokunen mieleenpainuva tarina, kokonaisuus jää toiseksi samoihin aikoihin ilmestyneelle Outoja tarinoita 4 -antologialle, jossa myös julkaistiin pääasiassa Weird Tales -lehdestä peräisin olevaa sisältöä.[1]