We Can Do It!

We Can Do It! on toisen maailmansodan aikainen yhdysvaltalainen propagandajuliste, josta on sittemmin tullut feministinen ikoni. Julisteessa päättäväisen näköinen huivipäinen naishahmo valaa uskoa naisten kykyyn tukea sotaponnistuksia käärimällä hihaansa ylös paljastaen hauiksensa ja lausumalla puhekuplassa sanat ”We Can Do It!” (suom. Me pystymme siihen!).

Julisteen hahmoon viitataan usein nimellä Rosie the Riveter (niittaaja-Rosie), joka oli itse asiassa eräissä toisissa sota-ajan propagandakuvissa esiintyneen samankaltaisen hahmon kutsumanimi.[1] Nimen yhdistäminen tähän julisteeseen on yleinen sekaannus. Julisteen nainen ei tiettävästi esitä niittaajaa.[2] Sekä Rosie-hahmo että We Can Do It! -juliste liittyivät naisten korostuneeseen rooliin sota-ajan teollisuustuotannossa, kun työikäiset miehet olivat armeijassa.

We Can Do It! kuului alkujaan julistesarjaan, jonka yhdysvaltalainen teollisuusyritys Westinghouse Electric and Manufacturing Company tilasi vuonna 1942 innostamaan ja motivoimaan työntekijöitään. Toisena tilaajana oli War Production Co-Ordinating Committee. Julisteet suunnitteli graafikko J. Howard Miller ja ne olivat kukin näkyvillä lyhyen aikaa Westinghousen tehtaiden seinillä. We Can Do It! -juliste oli esillä tehtailla kahden viikon ajan 15.–28. helmikuuta 1943, minkä jälkeen se vaihdettiin seuraavaan.[1] Julistetta painettiin noin 1 800 kappaletta.[3] Toisin kuin usein luullaan, se ei siis ollut Yhdysvaltain valtion tuottama eikä ollut sota-aikana laajemmassa käytössä. Vain melko harvat näkivät sen tuolloin ja se vaipui nopeasti täydelliseen unohdukseen. Lisäksi julistekampanjan alkuperäisenä tarkoituksena oli pikemminkin vahvistaa työntekijöiden lojaaliutta työnantajaa kohtaan ja siten ehkäistä työriitoja eikä niinkään rohkaista naisia ottamaan vastuuta tai rekrytoida heitä tuotantoon.[1]

Juliste tuli laajemmin tunnetuksi vasta vuonna 1982, kun kuva siitä julkaistiin Washington Post -lehden artikkelissa, joka esitteli Yhdysvaltain kansallisarkiston kokoelmiin kuuluvia vanhoja propagandajulisteita.[3] Naisasialiike poimi tämän jälkeen kuvan käyttöönsä. Alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuna julisteen viesti oli helppo nähdä yleisesti naisia voimaannuttavana. Vaikka juliste yhdistetään nykyään parhaiten feminismiin, se on levinnyt hyvin monenlaiseen käyttöön.[1] Useimmat näistä liittyvät yhteiskunnalliseen aktivismiin, mutta muunnelmia julisteesta on käytetty runsaasti myös kaupallisissa mainoksissa ja erilaisissa tuotteissa. Yhdysvaltain vuoden 2008 presidentinvaaleissa sekä republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palin että demokraattien presidenttiehdokkaaksi pyrkinyt Hillary Clinton käyttivät vaalikampanjoissaan mainoksia, joissa julisteen kuvaan oli yhdistetty heidän omat kasvonsa.[1][2] Julisteesta on julkaistu myös postimerkki ja sen pohjalta on valmistettu leluiksi tarkoitettuja toimintahahmoja.[3]

Useat naiset ovat väittäneet olleensa julisteen hahmon alkuperäisenä mallina. Geraldine Doyle (ent. Hoff) -niminen michiganilainen nainen väitti julisteen perustuneen hänestä 17-vuotiaana vuonna 1942 annarborilaisessa tehtaassa otettuun UPI:n lehtikuvaan. Myös Rose Will Monroe -niminen michiganilaisen lentokonetehtaan työntekijä väitti olleensa kuvan innoittaja.[3] Vuonna 2015 Naomi Parker -niminen kalifornialaisnainen ilmoitti vuorostaan julisteen perustuneen häntä esittäneeseen valokuvaan, joka otettiin vuonna 1942 laivaston käyttämällä Alamedan lentoasemalla.[4]