Washingtonin konferenssi

Washingtonin laivastokonferenssi oli Yhdysvaltojen pääkaupungissa Washingtonissa vuosien 1921–1922 vaihteessa pidetty sotilaallinen konferenssi, jonka tarkoitus oli lievittää jännitteitä Itä-Aasiassa ja keskustella aseistariisunnasta.[1]

Washingtonin laivastokonferenssi

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä kansainvälinen yhteisö oli huolestunut kiihtyvästä asevarustelusta ja Japanin kasvavasta militarismista. Konferenssin kutsui koolle Yhdysvaltain presidentti Warren G. Hardingin hallinto, ulkoministeri Charles Evans Hughes. Siihen osallistui yhdeksän valtiota, joista Yhdysvaltojen lisäksi neljä – Japani, Britannia, Ranska ja Italia – neuvottelivat laivastojensa supistamisesta. Neljä muuta maata, Kiina, Belgia, Portugali ja Alankomaat, otettiin mukaan keskustelemaan Itä-Aasian tilanteesta.[1]

Konferenssissa tehtiin useita monenkeskisiä ja kahdenvälisiä sopimuksia. Viiden vallan sopimuksessa eli Washingtonin laivastosopimuksessa Yhdysvallat, Britannia, Japani, Italia ja Ranska sopivat rajoittavansa laivastojensa kokoa tietyssä suhteessa (Yhdysvallat ja Britannia 500 000 tonnia, Japani 300 000 tonnia). Neljän vallan sopimuksessa maat Italiaa lukuun ottamatta sopivat konsultoivansa toisiaan ennen sotilaallisiin toimiin ryhtymistä, jos Itä-Aasiassa syttyisi kriisi. Tämä sopimus korvasi vuonna 1902 solmitun Britannian ja Japanin liiton. Lisäksi yhdeksän vallan sopimuksessa allekirjoittajat lupasivat kunnioittaa Kiinan alueellista koskemattomuutta. Kiina lupasi vuorostaan kohdella kaikkia maita kaupankäynnissä tasapuolisesti.[1]

Konferenssissa solmittiin myös Shandogin sopimus, jossa Japani palautti Kiinalle Shandongin maakunnan, ja Japani suostui vetämään joukkonsa pois Siperiasta.[1]