Warren Magnuson

Warren Magnuson syntyi Moorheadissa, Minnesotassa vuonna 1905. Hän kasvoi adoptoituna William ja Emma Magnusonin perheessä eikä tiettävästi koskaan tavannut biologisia vanhempiaan. Warren kävi high schoolin Moorheadissa.[1] Tämän jälkeen hän jatkoi opiskelujaan Pohjois-Dakotan yliopistossa ja Pohjois-Dakotan osavaltionyliopistossa.[2] Pohjois-Dakotasta hän muutti Washingtonin osavaltioon ja kirjautui Washingtonin yliopistoon lokakuussa 1925. Seuraavana vuonna Magnuson sai akateemisen perustutkintonsa ja aloitti jatko-opinnot yliopiston lakikoulussa.[1] Hän valmistui vuonna 1929.[2]

Magnuson sai asianajajan pätevyyden valmistumisvuotenaan ja alkoi harjoittaa ammattiaan Seattlessa. Vuonna 1931 hän aloitti Kingin piirikunnan erityissyyttäjänä. Magnuson oli vuodet 1933–1934 Washingtonin osavaltion edustajainhuoneessa, ja vuodet 1934–1936 hän oli Kingin piirikunnan piirisyyttäjänä.[2] Magnuson ehtinyt toimia syyttäjänä kuin kaksi vuotta, kun hän nousi Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen vaaleissa 1936. Hän sai mahdollisuuden, kun vaalipiirin edustajana ollut Marion Zioncheck epäröi uutta osallistumistaan vaaleihin ja kärsi psykologisista ongelmista. Zionchek teki itsemurhan pian, sen jälkeen kun ilmoitti, ettei hae enää uudelle kaudelle. Magnuson voitti selvästi paikan edustajainhuoneeseen.[1]

Edustajana Magnuson aloitti 3. tammikuuta 1937 ja istui edustajainhuoneessa lopulta joulukuulle 1944.[2] Hänet valittiin kolmesti jatkokaudelle. Toisen maailmansodan aikana Magnuson palveli useita kuukausia lentotukialus USS Enterprisellä, kunnes presidentti Franklin D. Roosevelt määräsi kaikki edustajat palaamaan kotimaahan. Magnuson nouti edustajainhuoneessa Washingtonin osavaltion johtavien demokraattipoliitikkojen joukkoon. Kun Roosevelt nimitti Magnuson mentorin senaattori Homer Bonen vetoomustuomioistuimeen, Magnuson haki vapautuneeseen paikkaan senaatissa. Hän voitti paikan vaaleissa 1944. Hän aloitti senaattorina jo Bonen eron jälkeen, ennen kuin muut uudet senaattorit.[1]

Magnuson istui senaatissa kuusi kautta ja 36 vuotta. Hän menetti paikkansa Slade Gortonille vuoden 1980 vaaleissa. Henry M. Jackson oli senaatissa Washingtonissa 1952–1980. Magnuson ja Jackson pystyivät vaikuttamaan senaatissa osavaltion hyväksi, ja heidän ansiosta Washington sai ennennäkemättömän osan valtion rahoista. Magnuson varmisti määrärahoja patojen ja valtateiden rakentamiseen sekä takasi hätäavun St. Helensin purkautumisen jälkeen.[1] Viimeiset kaksi vuotta Magnuson toimi senaatin varapuhemiehenä.[2]

Magnuson jatkoi asianajajana, sen jälkeen kun tippui senaatista. Hän kuoli Seattlessa vuonna 1989, ja hänet on haudattu Acacia Memorial Parkiin.[2]