Warday

Suurin osa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain käymän sodan yksityiskohdista kuullaan luvussa, jossa Strieber ja Kunetka haastattelevat entistä apulaispuolustusministeriä Wilson T. Ackermania.

Iltapäivällä 28. lokakuuta 1988 Yhdysvaltain tiedustelupalvelut saavat tiedon, että Neuvostoliitto on avannut useiden ohjussiilojensa luukut vastaukseksi siihen, että yhdysvaltalainen avaruussukkula Enterprise on kuljettanut ballististen ohjusten torjuntaan käytettävän Spiderweb-puolustusjärjestelmän ensimmäisen osan avaruuteen. Enterprise tuhoutuu pian tämän jälkeen, ja Yhdysvaltain asevoimat siirtyvät korkeimpaan mahdolliseen valmiustilaan. Air Force Onen kyydissä Yhdysvaltain presidentti yrittää ottaa yhteyden Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriin, mutta tämän yrityksiin ei vastata.

Neuvostoliiton omat avaruuteen sijoitetut asejärjestelmät pudottavat Pohjois-Amerikan ylle neljä elektromagneettisen pulssin luovaa pommia, jotka tekevät suurimman osan yhdysvaltalaisesta elektroniikasta käyttökelvottomaksi. Pulssi myös vahingoittaa Air Force Onen järjestelmiä ja aiheuttaa varapresidenttiä kuljettavan helikopterin putoamisen. Presidentti valmistautuu laukaisemaan Minuteman-ohjukset Neuvostoliittoa vastaan ja tekee niin viime hetkellä ennen kuin Neuvostoliiton avaruudesta laukaisema ase tuhoaa ohjussiilot. Neuvostoliiton omat ohjukset iskeytyvät Yhdysvalloissa New Yorkin, Washington D.C:n ja San Antonion kaupunkeihin. Noin 7,3 miljoonaa ihmistä kuolee Neuvostoliiton iskussa – Yhdysvaltain iskun arvioidaan tappavan kahdeksan prosenttia Neuvostoliiton väestöstä.

Air Force One tekee lopulta pakkolaskun Yhdysvaltain kaakkoisrannikolla lähellä Kitty Hawkia, jolloin presidentti kuolee.

Sodan jälkeen vuonna 1988 Yhdysvalloissa koetaan talousromahdus ja nälänhätä, ja vuonna 1990 Cincinnatin flunssa -niminen influenssasairaus alkaa tappaa ihmisiä.[2] Maassa alkaa myös levitä uusi sairaus nimeltä epäspesifinen skleroosi (non-specific sclerosing disease, NSD), joka vaikuttaa keskushermoston toimintaan[3] ja jonka leviäminen ei noudata normaaleja epidemiologisia malleja.

Wardayn varsinaisen juonen seassa on useita fiktiivisiä asiakirjoja, kuten mielipidemittauksia ja tilastotietoja, jotka antavat lukijalle lisätietoa teoksen maailmasta.[4]

Vuonna 1993 Strieber ja Kunetka aloittavat Dallasista Texasista matkan Yhdysvaltain halki. Heidän ensimmäiset vierailupaikkansa ovat texasilainen sairaala, jota Yhdistyneen kuningaskunnan avustustyöntekijät pyörittävät, ja Texasin kuvernööri Oliver Palmerin toimisto. Tämän jälkeen he matkustavat El Pason ympäristössä sijaitsevaan sosialistiseen Aztlánin valtioon, joka on syntynyt sodan jälkeen latinojen ansiosta ja jolla on läheiset suhteet Japaniin.[2] Aztlánista poistuttuaan he käyvät lähellä Los Alamosin kansallista laboratoriota, jota ollaan siirtämässä Japaniin.

Arizonan ja Kalifornian rajalla Strieber ja Kunetka kohtaavat ongelman, sillä Kalifornia on sulkenut rajansa muulle osalle maata. He pääsevät lopulta ihmissalakuljettajan ultrakevyellä lentokoneella rajan yli ja matkustavat Los Angelesiin. Yhdysvaltain tynkähallitus presidentti Whiten johdolla on sijoitettuna sinne, ja sieltä ollaan myös rakentamassa japanilaisten johdolla Maglev-rataa suurkaupunkien välille. Kaiken kaikkiaan länsirannikko on huomattavasti muita Yhdysvaltoja paremmassa kunnossa. Strieber ja Kunetka kuulevat Kaliforniassa kuitenkin myös huhuja mutanteista ja Mothmania muistuttavasta hirviöstä.[5]

Pölymyrskyt runtelevat Strieberin ja Kunetkan junaa suurilla tasangoilla näiden matkustaessa itään päin. Lopulta he saapuvat itärannikolle autioituneeseen New Yorkiin, missä Strieber asui ennen sotaa ja sen aikana. Seurattuaan jonkin aikaa Yhdysvaltain armeijan operaatiota materiaalien ja kulttuurihistoriallisesti merkittävien esineiden pelastamiseksi kaupungista Strieber pääsee lopulta vierailemaan entisen kotinsa jäänteissä.

Lähdettyään New Yorkista Strieber ja Kunetka suuntaavat takaisin Dallasiin päin. Georgiassa heidän mukanaan junassa kulkeva maan huonommilta alueilta tuleva ja etelävaltioihin matkalla oleva lapsijoukko suljetaan vankileirille, eivätkä he pääse näkemään, mitä näille tapahtuu. Kaksikon matka päättyy Dallasissa 10. lokakuuta 1993 epävarman tulevaisuuden edessä – Strieberillä on arvioitu olevan elinaikaa alle kymmenen vuotta ja 70 prosentin todennäköisyys sairastua syöpään.