War (yhtye)

War on Kaliforniassa perustettu[1] yhtye, jonka musiikkia on luonnehdittu lattarisävyiseksi funkiksi.[2] Yhtye on ollut hyvä konserttiesiintyjä sen lisäksi, että sille on esimerkiksi jaettu viisi kultalevyä yhdeksässä kuukaudessa.[1]

War vuonna 1976

Yhtyeen edeltäjiä olivat vuodesta 1959 lähtien Creators ja The Night Shift, joissa vaikuttaneita muusikoita olivat muiden muassa Harold Brown, Charles Miller, Howard Scott, B.B. Dickerson, Lonnie Jordan, Peter Rosen ja Papa Dee Allen.[1] Far Out Productions -yhtiötä edustava tuottaja ja manageri Jerry Goldstein kävi Rosenin pyynnöstä kuuntelemassa The Night Shitf -yhtyettä vuonna 1969. Viimeisimmän Animals-kokoonpanon juuri hajottanut Eric Burdon oli vieraillut Goldsteinin yhtiössä mukanaan tanskalaissyntyinen huuliharpisti Lee Oskar. Burdonille oli ehdotettu yhteistyötä The Night Shiftin kanssa, ja yhtiön toinen merkkimies Steve Gold oli keksinyt yhtyeelle uuden huomiota herättävän nimen, War, vastapainoksi hippiliikkeen rauhanaatteelle. Näin oli syntynyt Eric Burdon and War. Burdon oli ehdottanut, että puhallinsoittajat jätetään pois Charles Milleriä lukuun ottamatta. Oli myös sovittu, että Burdon vain auttaa yhtyeen uran alkuun ollen lisäksi sen rivijäsenenä.[1] Ensimmäinen keikka oli sitten pidetty San Bernardinossa. Yhtyeessä mukana ollut Peter Rosen kuoli huumeiden yliannostukseen ja hänet korvasi B.B. Dickerson. Ensimmäiseltä albumilta julkaistu single Spill the Wine oli listaykkönen Yhdysvalloissa vuonna 1970,[3] ja yhtyeen menestys jatkui Burdonin lähdön jälkeenkin.

Kokoonpano

War-yhtyeen kokoonpano oli seuraavanlainen:[1]

  • Harold Brown – rummut, lyömäsoittimet, laulu
  • Charles Miller – klarinetti, altto-, tenori- ja baritonisaksofoni, lyömäsoittimet, laulu
  • Howard Scott – kitara, lyömäsoittimet, laulu
  • Lonnie Jordan – urut, piano, timbaalit, lyömäsoittimet, laulu
  • Peter Rosen – basso, tilalle tuli:
  • B.B. Dickerson – basso, lyömäsoittimet, laulu
  • Papa Dee Allen – congat, bongot, lyömäsoittimet, laulu
  • Lee Oskar – huuliharppu, lyömäsoittimet, laulu

Tultaessa vuoteen 1980 osa miehistöstä (Dickerson, Miller) oli vaihtunut seuraaviin:[2]

  • Luther Rabb – basso
  • Pat Rizzo – saksofonit
  • Ron Hammon – lyömäsoittimet

Ron Hammon oli siis lisäys yhtyeen ennestäänkin vahvaan rytmiryhmään.

War Suomessa

Ohjelmatoimisto Rockadillo (Tapio Korjus) toi War-yhtyeen Suomeen, ja se esiintyi Helsingin Kulttuuritalolla 10. kesäkuuta 1976.[4] Konserttisali tuli vain puoliksi täyteen yleisöä, joten yhtyeen keikka oli Soundin Jussi Niemen mukaan rutiininomainen.[5] Helsingin Sanomien Julius Heikkilä puolestaan piti konserttia tunnelmaltaan hienona ja elämäntäyteisenä mutta paikoin järjettömän kovaääniseksi miksattuna.[6]

Levytyksiä

Eric Burdonin kanssa:[3]

  • 1970 Eric Burdon Declares War
  • 1971 Black Man's Burdon
  • 1976 Love Is All Around (vanhoja äänitteitä)

Yhtyeen alkupään albumeita on esitelty MUSAn numerossa 2/1976 ja seuraavissa Blues News -lehden numeroissa:

  • The World Is a Ghetto, nr. 21, s. 20
  • Why Can't We Be Friends, nr. 46, s. 43
  • Galaxy, nr. 51, s. 37
  • 1974 live (UA 2-193), nr. 68, s. 33

Vuonna 1976 on ilmestynyt single All Day Music, joka ei ole menestynyt sanottavammin.[2]

Vuonna 1980 on ilmestynyt toinen live-albumi War – The Music Band – Live (MCA-5156).[2] Lähteessä on esitetty Billboardin soul- ja poplistojen perusteella koottu ko. albumilla mukana olevien hittikappaleiden ”paremmuusjärjestys”:

  • Low Rider #1
  • Spill the Wine #3
  • Why Can't We Be Friends #3
  • Cisco Kid #5
  • Gypsy Man #6
  • Slippin' into Darkness #12

Albumi World is a Ghetto valittiin vuonna 2005 julkaistuun hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[7].

Lähteet
  1. Eki: WAR – seitsemän miehen sota. MUSA, 1976, 5. vsk, nro 1, s. 18–19. Helsinki: MUSA-kustannus.
  2. Osmo Asikainen: WAR – The Music Band – Live. (Levyarvio) Blues News, 1981, 14. vsk, nro 2, s. 33. Helsinki: Suomen Afroamerikkalaisen Musiikin Yhdistys ry.
  3. Jake Nyman: Rocktieto 1. Osa 1 A-E / Eric Burdon. Pirkkala: Lehtijussi Oy, 1979. ISBN 951-9204-00-8.
  4. Uutiset Nyheter. Soundi, 1976, 2. vsk, nro 5, s. 2. Tampere: T:mi Soundi.
  5. Jussi Niemi: War ei vakuuttanut. (Konserttiarvio) Soundi, 1976, 2. vsk, nro 6, s. 3. Tampere: T:mi Soundi.
  6. Heikkilä, Julius: Soulin sykettä. Helsingin Sanomat, 13.6.1976, s. 22. Näköislehti (maksullinen).
  7. Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.