Wang Jingwei

Wang Jingwei oli alkuperäiseltä nimeltään Wang Zhaoming.[1] Hänen sukunsa edusti alempaa maa-aatelia. Wang hallitsi hyvin klassiset kiinalaiset oppiaineet, kuten runouden, kalligrafian ja kiinalaisen kirjallisuuden, ja hän oli lahjakas puhuja. Suoritettuaan vuonna 1903 keisarillisen virkatutkinnon alemman asteen hän pääsi valtion stipendillä opiskelemaan Japaniin, jossa hän suoritti lakiopintoja Tokiossa.[2] Japanissa Wang liittyi Sun Yat-senin perustamaan vallankumousjärjestö Tongmenghuihin, jossa hän kohosi pian näkyväksi toimijaksi. Vuonna 1910 hän suunnitteli salamurhaavansa Kiinan sijaishallitsijana toimineen prinssi Chunin, mutta suunnitelma paljastui ennenaikaisesti, jolloin hänet vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Wangin rohkeus teloituksen edellä teki vaikutuksen prinssiin, joka lievensi hänen tuomionsa elinkautiseksi vankeudeksi. Vuoden 1911 Xinhai-vallankumouksen jälkeen vallankumoukselliset vapauttivat Wangin vankilasta sankarina.[1] Hänellä oli merkittävä rooli Tongmenghuin johdon ja kenraali Yuan Shikain välillä keväällä 1912 käydyissä neuvotteluissa.[2]

Opiskeltuaan joitain vuosia Ranskassa Wang palasi vuonna 1917 Kiinaan ja toimi seuraavan seitsemän vuoden ajan Sun Yat-senin henkilökohtaisena avustajana sekä Kuomintangin puoluejohdon jäsenenä. Sun Yat-senin kuoltua vuonna 1925 puolue jakautui kahtia. Wang valittiin Kuomintang-hallituksen johtajaksi, mutta menestyksekkään pohjoisen sotaretken aikana Kuomintangin armeijaa komentanut Tšiang Kai-šek sai pääosan puolueesta taakseen.[1] Vuonna 1926 Tšiang Kai-šek kaappasi vallan ja Wang joutui tilapäisesti poistumaan maasta.[2] Lopulta Tšiang Kai-šekia tukenut Kuomintangin oikeistosiipi perusti oman hallituksensa Nanjingiin, kun taas Wangin ympärille ryhmittynyt vasemmistosiipi perusti yhdessä kommunistien kanssa kilpailevan hallituksen Keski-Kiinan Wuhaniin.[1] Myös Wang sai pian tarpeekseen yhteistyöstä kommunistien kanssa ja kääntyi heitä vastaan heinäkuussa 1927, kolme kuukautta sen jälkeen kun Tšiang Kai-šekin joukot olivat suorittaneet kuuluisan kommunistipuhdistuksen Shanghaissa.[2] Pian tämän jälkeen suurin osa Kuomintangin vasemmisto-oppositiosta palasi Tšiang Kai-šekin tueksi.[1]

Wang tuki vielä vuosina 1929 ja 1932 yrityksiä syrjäyttää Tšiang Kai-šek.[2] Hän jatkoi oppositiossa helmikuuhun 1932, jolloin hän teki rauhan Tšiangin kanssa ja sopi tämän kanssa vallanjaosta. Wangista tuli nyt hallituksen johtaja, mutta Tšiang Kai-šek jatkoi armeijan johdossa.[1] Wang joutui jättämään pääministerin tehtävät terveyssyistä vuoden 1935 lopussa, jouduttuaan ammutuksi salamurhayrityksen yhteydessä. Kiinan–Japanin sodan puhjettua vuonna 1937 Tšiang Kai-šekin johtoasema Kiinan hallituksessa vahvistui entuudestaan, ja Wang koki jääneensä ilman todellista valtaa, vaikka kuuluikin edelleen Kuomintangin johtoon. Heikentääkseen kilpailijansa asemaa sekä vähentääkseen kiinalaisten kärsimyksiä toivottomalta näyttäneessä sodassa hän päätti ryhtyä tukemaan rauhan solmimista Japanin kanssa.[2] Joulukuussa 1938 Wang siirtyi Vietnamin Hanoihin ja esitti siellä Kiinan hallitukselle osoitetun vetoomuksen rauhan puolesta.[1]

Wang vastaanottamassa saksalaisia diplomaatteja ollessaan nukkehallituksen valtionpäämiehenä.

Toukokuussa 1939 Wang vieraili Japanissa neuvottelemassa ja allekirjoitti myöhemmin Shanghaissa salaisen yhteistyösopimuksen japanilaisten kanssa. Wangin johtama nukkehallitus perustettiin 30. maaliskuuta 1940 hallitsemaan Japanin miehittämiä osia Kiinasta. Se toimi Nanjingissa, aiemmassa Kuomintang-hallituksen pääkaupungissa. Wang oli toivonut hallituksensa saavan itsehallinnon, mutta japanilaiset eivät tinkineet sotilaallisesta ja taloudellisesta ylivallastaan miehittämissään Kiinan osissa. Wang kuoli maaliskuussa 1944 ollessaan sairaalahoidossa Japanissa.[1] Hän kuoli leikkauksessa, jossa vuoden 1935 salamurhayrityksessä hänen kehonsa sisään jäänyttä luotia yritettiin poistaa.[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wang Jingwei Wikimedia Commonsissa