Walther von Seydlitz-Kurzbach
Walther von Seydlitz-Kurzbach (22. elokuuta 1888 – 28. huhtikuuta 1976) oli saksalainen tykistönkenraali toisen maailmansodan aikana.
| Walther von Seydlitz-Kurzbach | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. elokuuta 1888.svg.png.webp){kind=small} Hampuri, Saksa |
| Kuollut | 28. huhtikuuta 1976 (87 vuotta) Bremen, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta.svg.png.webp){kind=small} Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1908–1945 |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota, toinen maailmansota |
| Sotilasarvo | Kenraali ja Tykistönkenraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin |
| Joukko-osasto |
 Wehrmacht12. jalkaväkidivisioona |
Seydlitz-Kurzbach syntyi Hampurissa kuuluisaan preussilaiseen Seydlitz-sukuun. Ensimmäisessä maailmansodassa hän taisteli sekä länsi- että itärintamalla upseerina. Toisessa maailmansodassa, 1940–1942 hän johti 12. jalkaväkidivisioonaa Wehrmachtissa. Hänet ylennettiin kenraaliksi tilanteessa, jossa hänen johtamansa divisioona pystyi murtautumaan ulos neuvostoliittolaisten saartorenkaasta. Hänen joukko-osastonsa liitettiin kenraali Pauluksen kuudenteen armeijaan Stalingradin taistelussa.
Kenraali Seydlitz-Kurzbach argumentoi vahvasti Stalingradin saartorenkaasta murtautumisen puolesta, vastoin Adolf Hitlerin käskyä puolustaa kaupunkia viimeiseen mieheen. Kun Stalingradin puolustus murtui, hän joutui venäläiselle vankileirille. Sotavankina hänestä tuli natseja vastustavan organisaation, Saksalaisten upseerien liiton (Bund deutscher Offiziere) johtaja. Monet hänen kenraalitovereistaan tuomitsivat hänen maanpetoksellisen käyttäytymisensä, ja hänet tuomittiin Saksassa kuolemaan in absentia. Häntä käytettiin säälimättömästi sekä saksalaisessa että neuvostopropagandassa.
Sodan jälkeen hänet päästettiin Saksan liittotasavaltaan 1955, ja vuonna 1956 hänen natsiaikainen kuolemantuomionsa kumottiin. Hän kuoli vuonna 1976 Bremenissä.