Walter von Reichenau

Reichenau syntyi kenraalin pojaksi preussilaiseen sukuun 1884. Reichenaun suku oli hyvin varakas ja oli kuulunut jo kauan saksalaiseen ylimystöön. Reichenaun suku omisti muun muassa yhden suurimmista saksalaisista huonekalutehtaista, jonka se myi tai lahjoitti valtiolle 1938. Valtio teki siitä ammustehtaan, joka tuhoutui liittoutuneiden ilmahyökkäyksessä Karlsruheen. Se oli viimeinen muisto suvun omaisuudesta, sillä siihen mennessä puna-armeija oli jo vallannut suvun omaisuuden Itä-Preussissa.

Reichenau liittyi Saksan armeijaan 18-vuotiaana elokuussa 1903.[1][2] Seuraavana vuonna hän yleni luutnantiksi 1. kaartin kenttätykistörykmentissä. Vuonna 1911 hän aloitti opinnot sotakorkeakoulussa. Ensimmäisen maailmansodan ajan hän palveli yleisesikunnassa saaden oppia nerokkaalta strategilta Max Hoffmannilta. Hänet palkittiin 1. ja 2. luokan rautaristeillä ja pian sodan lopun jälkeen 28. marraskuuta 1918 hänet ylennettiin kapteeniksi.[3]

Sodan jälkeen Weimarin tasavallan syntyessä Reichenau jäi armeijaan 6. sotilaspiirin [4] esikuntaupseeriksi. Vuonna 1919 hän peri aatelisen sukulaisensa kreivitär Alexandrine von Maltzanin ja nousi sleesialaisten aatelisten seurapiireihin.

Vuodesta 1922 hän toimi konekiväärikomppanian päällikkönä, kunnes seuraavana vuonna hän liittyi Berliinin sotilaspiirin esikuntaan. Ylennys majuriksi seurasi vuonna 1924. Viisi vuotta myöhemmin hän sai ylennyksen everstiluutnantiksi ja toimen sotaministeriön viestiaselajin tarkastajana, kunnes 1930 hänet siirrettiin kenraali Werner von Blombergin alaiseksi Itä-Preussin sotilaspiiri I:n esikuntapäälliköksi.[2]

Pääartikkeli: Natsi-Saksa

Everstiksi ylennetyn Walther von Reichenaun setä Friedrich von Reichenau, Adolf Hitlerin innokas kannattaja, tutustutti veljenpoikansa Hitleriin vuotta ennen kansallissosialistisen puolueen valtaannousua.[2] Puolue otti vallan Saksassa 30. tammikuuta 1933. Reichenau katkaisi siteensä preussilaiseen upseeriluokkaan ja liittyi Hitlerin tukijoihin. Hänestä tuli natsien ja upseeriston yhteysmies ja hän saavutti pian Hitlerin ja kansallissosialistisen puolueen suosion.[3] Reichenau ylennettiinkin kenraalimajuriksi verrattain nopeasti 1. helmikuuta 1934.[1]

Reichenau ja sotaministeriksi nimetty Blomberg olivat huolestuneita SA-joukkojen johtajan Ernst Röhmin unelmasta muuttaa joukkonsa uuden järjestelmän ensisijaiseksi armeijaksi ja asettaa itsensä sotavoimien päälliköksi. Elokuussa 1933 Röhm lähetti Reichenaulle kirjeen, jossa kertoi Reichswehrin kelpaavan vain kasvatuslaitokseksi hänen tulevalle sota-armeijalleen.[5] Kesällä 1934 Reichenau varoitti Hitleriä, ettei tämä saisi armeijan ja upseeriston tukea niin kauan, kuin Röhm olisi mukana kuvioissa. Jo saman vuoden elokuussa pitkien puukkojen yönä natsit suorittivat puhdistuksia omien ja vihollistensa joukoissa Hitlerin määräyksestä. Röhm teloitettiin ja SA-joukkojen valta-asema ja merkitysä vähenivät.[3]

1. lokakuuta 1935 hänestä tuli 8. armeijakunnan komentaja ja hänet ylennettiin kenraaliluutnantiksi. Tasan vuotta myöhemmin hänet ylennettiin tykistön kenraaliksi. Blomberg–Fritsch-kriisin yhteydessä komentajat Blomberg ja Werner von Fritsch pakotettiin pois Wehrmachtin johdosta alkuvuonna 1938. Hitler kaavaili Reichenauta Fritschin sijalle, mutta osa vaikutusvaltaisista kenraaleista kuten Gerd von Rundstedt kieltäytyivät toimimasta hänen alaisuudessaan, jolloin Hitlerin valitsi Wilhelm Keitelin maavoimien komentajaksi. Reichenaun innokas natsimielisyys sai monien kenraalien niskakarvat nousemaan pystyyn[3].

Walther von Reichenau toimi myös kansainvälisessä urheiluelämässä. Hän oli Garmisch-Partenkirchenin ja Berliinin olympialaisten järjestelytoimikunnan jäsen ja tri Theodor Lewaldin seuraajana Kansainvälisen Olympiakomitean jäsen vuodesta 1938 alkaen kuolemaansa asti.[6]

Reichenau keskustelemassa panssarisotilas-poikansa kanssa länsirintamalla toukokuussa 1940.

Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939 Reichenau komensi 10. armeijaa. Kesällä 1940 hän johti 6. armeijan Belgian kautta Ranskaan. Ranskan antautumisen jälkeen 19. heinäkuuta 1940 Hitler ylensi Reichenaun sotamarsalkaksi.

Pääartikkeli: Operaatio Barbarossa

Kesäkuussa 1941 Saksa avasi itärintaman hyökkäämällä Neuvostoliittoon. Reichenau komensi jälleen 6. armeijaa, joka valtasi Kiovan 19. syyskuuta ja Harkovan lokakuussa. Aktiivisena antisemiittina Reichenau tuki SS:n Einsatzgruppenien juutalaisten hävitystyötä valloitetuilla alueilla.

Reichenaun innokas natsimielisyys ja kansallissosialistisen puolueen kanssa jaettu maailmankuva olivat syynä siihen, että Hitler luotti Reichenauhun enemmän kuin moniin muihin kenraaleihin. Reichenau oli myös pätevä sotilas. Loppuvuonna 1941 Hitler yritti jälleen saada Reichenaun Wehrmachtin johtoon, mutta jälleen suunnitelma kohtasi vastustusta. Sotilasjohto piti Reichenauta liian poliittisena. Tammikuussa 1942 von Reichenau sai sydänkohtauksen ja hänet päätettiin siirtää Saksaan sairaalaan lentokoneella. Hänen sanotaan usein kuolleen lentokoneonnettomuudessa, mutta on myös esitetty, että vakavasti sairasta Reichenauta siirtänyt lentokone olisi joutunut tekemään hätälaskun lentokentälle Pultavassa ja Reichenau olisi kuollut laskeutumisen aikana toiseen sydänkohtaukseen[2].

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walter von Reichenau Wikimedia Commonsissa

• Englanninkielinen käännös "Reichenau-käskystä"
• Walther von Reichenau Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.10.2018 (englanniksi).
• Walter von Reichenau Gaestebuecher-schloss-neubeuern.de. Viitattu 8.10.2018 (saksaksi).
• Walter von Reichenau Der Spiegel. 25/1951. Viitattu 8.10.2018 (saksaksi).