Walter Sydney Adams

Adams syntyi Syyriassa lähetyssaarnaajavanhemmille, jotka palasivat Yhdysvaltoihin hänen ollessaan kahdeksanvuotias. Hän opiskeli tähtitiedettä Dartmouth Collegessa, Chicagon yliopistossa ja Münchenin yliopistossa. Vuonna 1904 hänestä tuli Kaliforniassa sijaitsevan Mount Wilsonin observatorion ensimmäisiä tutkijoita, ja hän toimi siellä johtajana vuosina 1923–1946. Adams osallistui merkittävästi Palomarin observatorion suuren teleskoopin suunnitteluun.[1][2]

Adams tunnetaan parhaiten spektroskooppisista tutkimuksistaan. Hän tutki spektrometrin avulla auringonpilkkuja, tuhansien tähtien nopeuksia ja etäisyyksiä sekä planeettojen ilmakehiä. Adams havaitsi, että auringonpilkut ovat alueita, joilla lämpötila on alhaisempi ja magneettikenttä voimakkaampi kuin niiden lähellä. Hän pystyi osoittamaan, että spektrien avulla voitiin määrittää, oliko tähti jättiläinen vai kääpiö, ja löysi tiettyjen spektriviivojen suhteellisen voimakkuuden ja tähden absoluuttisen magnitudin välisen suhteen. Vuonna 1915 Adams löysi ensimmäisen valkoisen kääpiötähden, Sirius B:n, ja hänen mittaustuloksiaan sen gravitaation aiheuttamasta punasiirtymästä pidettiin vahvistavana todisteena yleisen suhteellisuusteorian puolesta. Yhdessä Theodore Dunhamin kanssa hän havaitsi hiilidioksidin esiintymisen Venuksen infrapunaspektrissä.[1][2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Walter Sydney Adams Wikimedia Commonsissa