Walter Suni

Walter Suni (ven. Ва́льтер Эми́льевич Су́ни, 17. joulukuuta 1909 Tuutari – 2. maaliskuuta 1979 Petroskoi[1]) oli inkeriläissyntyinen neuvostoliittolainen näyttelijä ja teatteriohjaaja.

Walter Suni syntyi opettajan perheeseen. Hän työskenteli 17-vuotiaasta lähtien alakoulun opettajana ja vuodesta 1930 Leningradin suomalaisen valistustalon agitaatioryhmän säestäjänä. Vuonna 1932 hänestä tuli Leningradin suomalaisen teatterin näyttelijä.[1] Suni, jolla ei ollut sukulaisia ulkomailla, oli yksi teatterin harvoista Stalinin vainoista selvinneistä näyttelijöistä[2].

Suni osallistui talvisotaan, jossa hänet määrättiin konserttiryhmän jäseneksi. Sodan jälkeen ryhmä lähetettiin Petroskoihin Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan suomalaiseen draamateatteriin. Ennen jatkosotaa Suni ehti myös jälkiäänittää suomeksi neuvostoliittolaisia elokuvia.[2]

Suni työskenteli Petroskoin suomalaisen teatterin näyttelijänä ja johti sen sodan aikana Siperiaan evakuoitua musiikki- ja draamaryhmää. Teatterin toimiessa Aunuksessa vuosina 1944–1950 hänestä tuli myös ohjaaja.[2] Suni työskenteli teatterin pääohjaajana vuosina 1950–1964 ohjaten noin 40 näytelmää[1].

Ohjaaja Walter Suni ja näyttelijät Liisa Tomberg ja Toivo Lankinen saivat vuonna 1950 kolmannen asteen Stalin-palkinnon Elmar Grinin näytelmästä Tuuli käy etelästä[3]. Suni sai Karjalais-suomalaisen SNT:n ansioituneen taiteilijan arvon vuonna 1951 ja vastaavan Venäjän federaation arvonimen vuonna 1959. Hänet on palkittu kahdesti työn punaisen lipun kunniamerkillä.[1]

Professori Leo Suni on Walter Sunin poika[2].