Walter Oesau

Walter ”Gulle” Oesau (28. kesäkuuta 1913 – 11. toukokuuta 1944) oli Saksan ilmavoimien hävittäjä-ässä toisessa maailmansodassa. Hän saavutti 127 ilmavoittoa, jolloin taisteli kapteenista everstiluutnantiksi. Majuri Helmut Wickin kaaduttua vuonna 1941 Oesau kohosi myöhemmin, ensin JG 2:n eli Richthofen-rykmentin ja lopulta JG 1:n komentajaksi.[1] Oesaun kaaduttua kotirintaman puolustuksessa, hänen mukaansa nimettiin tuo lentorykmentti JG 1 Oesauksi.

Myöhempi Wehrmachtin Luftwaffen eversti Walter Oesau käytti Me 109 Bf C-1 konetta Condor-Legioonassa.

Useissa yksikössä taistelleena ja jo vuodesta 1934 sotilaslentäjänsä uran aloittaneena, Oesauta pidettiin eräänä ilmavoimien Jagdwaffen johtajista. Hän oli kolmas henkilö maailmassa, joka saavutti sadan ilmataisteluvoiton rajapyykin. Oesau osallistui Espanjan sisällissotaan, ja saavutti ”ässyyden” jo sen aikana.[2] Nelimoottorisia koneita majuri, myöhempi eversti Oesau pudotti niin ikään useita, Saksan kotirintamaan kohdistuneessa liittoutuneiden pommitusoffensiivissa. Everstiluutnantti Oesau korotettiin everstiksi postuumisti. Hän sai useita ansiomerkkejä, kuten rautaristin ritariristin miekoin ja tammenlehvin.