Walter Mazzarri
Walter Mazzarri (s. 1. lokakuuta 1961) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustaja. Syyskuusta 2021 lähtien hän on toiminut Cagliarin päävalmentajana.
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Syntymäaika | 1. lokakuuta 1961 | ||
Syntymäpaikka | San Vincenzo, Livorno, Italia | ||
Pelipaikka | puolustaja | ||
Pituus | 180 senttimetriä | ||
Seura | |||
Seura | Cagliari | ||
Tehtävä | päävalmentaja | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
1981–1982 | Pescara | 26 | (4) |
1982 | Cagliari | 4 | (0) |
1982–1983 | Reggiana | 12 | (1) |
1983 | Fiorentina | 0 | (0) |
1983–1988 | Empoli | 91 | (4) |
1988–1989 | Licata | 8 | (0) |
1989–1990 | Modena | 21 | (0) |
1990–1991 | Nola | 30 | (3) |
1991–1992 | Viareggio | 11 | (0) |
1992–1994 | Acireale | 32 | (1) |
1994–1995 | Torres | 9 | (0) |
Valmennusura | |||
1998–1999 | Napoli (apuv.) | ||
1999–2000 | Bologna (apuv.) | ||
2000–2001 | Bologna Primavera | ||
2001–2002 | Acireale | ||
2002–2003 | Pistoiese | ||
2003–2004 | Livorno | ||
2004–2007 | Reggina | ||
2007–2009 | Sampdoria | ||
2009–2013 | Napoli | ||
2013–2014 | Internazionale | ||
2016–2017 | Watford | ||
2018–2020 | Torino | ||
2021– | Cagliari | ||
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. |
Ura pelaajana
Mazzarri loi pelaajauransa pohjan ACF Fiorentinan junioriorganisaatiossa, mutta teki ammattilaisdebyyttinsä Serie B:ssä Pescara Calciossa 1981. Hän edusti 1982 lyhyen aikaa pääsarjatasolla pelannutta Cagliari Calciota kunnes siirtyi AC Reggianaan. Hän pelasi urallaan pääasiallisesti Serie A:ta alemmilla sarjatasoilla, joskin oli mukana Empolin seurahistorian ensimmäisissä nousujuhlissa Serie A:han 1986. Mazzarri lopetti peliuransa 1995 Sassari Torresissa.
Ura valmentajana
Kolmisen vuotta peliuransa lopettamisen jälkeen Mazzarri palasi jalkapallon pariin Renzo Ulivierin apulaisvalmentajaksi SSC Napoliin. Kun Ulivieri jätti seuran 1999 siirtyi Mazzarri Bologna FC:n apulaisvalmentajaksi ja vuonna 2000 seuran nuorisojoukkueen peräsimeen.
Päävalmentajadebyyttinsä Mazzarri teki vuonna 2001 Serie C2:ssa pelanneessa SSD Acirealessa, jota oli pelaajaurallaan edustanut. Seuraavalla kaudella hän siirtyi AC Pistoieseen ja 2003 AS Livorno Calcion päävalmentajaksi. Livornossa Mazzarri teki läpimurtonsa valmentajana luotsaten seuran kauden 2003/04 päätteeksi Serie B:ssä kolmanneksi ja pääsarjaan. Menestyksestä huolimatta Mazzarri jätti seuran ja siirtyi Regginan päävalmentajaksi. Hänen johdollaan seura onnistui säilyttämään sarjapaikkansa Serie A:ssa seuraavilla kausilla. Tiukin oli kausi 2006/07 johon Reggiana joutui lähtemään Italian jalkapalloskandaalin vuoksi -11 pisteestä. Mazzarri pelasti Regginan putoamiselta pisteen turvin. Kauden jälkeen hän siirtyi UC Sampdorian päävalmentajaksi. [1]
Mazzarri teki Sampdoriassa hienoa työtä. Ensimmäisellä kaudellaan hän johdatti seuran hienosti kuudenneksi ja UEFA Cupiin kaudelle 2008/09. Uudet haasteet söivät genovalaisten iskukykyä seuraavalla kaudella ja liigasijoitus putosi Sampdorian ollessa 13:s. Italian cupissa seura teki kuitenkin hienoa jälkeä ja eteni aina finaaliin saakka. Pokaali jäi saamatta SS Lazion oltua parempi rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Kauden jälkeen Mazzarri jätti seuran. [2]
Lokakuussa 2009 Mazzarri palasi jälleen valmennustehtäviin siirtyen SSC Napolin päävalmentajaksi. [3] Mazzarrin johdolla Napoli omaksui menestyksekkäästi valmentajansa suosiman hyökkäysvoittoisen pelityylin. Mazzarri sai aikaan tulosta heti vajaalla kaudellaan 2009/10 nostaen seuran kuudenneksi ja mukaan europeleihin. [4] Ensimmäinen kokonainen kausi toi Mazzarrin suojateille kolmannen sijan ja kaudella 2011/12 Napoli nähtiin Mestarien liigassa. Hyökkäysvoittoinen pelityyli toi tulosta myös Euroopassa ja seura eteni alkulohkostaan jatkoon pudottaen Manchester Cityn Eurooppa-liigaan. Pudotuspeleissä Napoli voitti kotonaan Chelsean 3–1, mutta jatkoaikatappio Lontoossa tiesi putoamista jatkosta. Serie A:ssa kausi päättyi viidenteen sijaan, mutta Coppa Italian finaalissa pettymykset unohtuivat. Napoli voitti Juventuksen 2–0 ja juhli ensimmäistä mestaruuspokaaliaan 25 vuoteen. [5] Kaudella 2012/13 Napoli jatkoi menestyksekästä taivaltaan Mazzarrin alaisuudessa. Juventuksen vauhti oli Serie A:ssa seuralle kuitenkin liikaa ja mestaruus karkasi torinolaisille. Kakkossijan myötä Napoli selvisi kuitenkin Mestarien liigaan kolmatta kertaa Mazzarrin alaisuudessa.
Toukokuussa 2013 Mazzarri ilmoitti jättävänsä Napolin. [6] Kuun lopussa hän ilmoitti siirtyvänsä Internazionalen päävalmentajaksi. [7] Mazzarrin johdolla Interin vaikeudet Serie A:ssa jatkuivat edelleen, eikä joukkue kyennyt haastamaan kaudella 2013/14 Juventusta, AS Romaa ja SSC Napolia sarjan kärjessä. Inter sijoittui lopulta viidenneksi. Kauden jälkeen seura teki Mazzarrin kanssa vuoteen 2016 ulottuvan jatkosopimuksen. [8] Kausi 2014/15 alkoi Interin osalta alavireisesti ja joukkue putosi kärkitaistelusta jo syksyllä. Seura erotti Mazzarrin marraskuussa 2014, kun Inter majaili liigassa yhdeksäntenä. [9]
Toukokuussa 2016 Mazzarri allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Englannin Valioliigassa pelaavan Watfordin kanssa. Hän aloittaa seuran päävalmentajana 1. heinäkuuta.[10] Watfordin menestys jäi odotuksia heikommaksi. Joukkuetta vaivasivat läpi kauden loukkaantumiset, eikä Mazzarri onnistunut kauden aikana lunastamaan täysin kannattajien eikä pelaajien luottamusta. Vaikka Watford säilyttikin sarjapaikkansa, ilmoitti Mazzarri ennen viimeistä ottelua jättävänsä tehtävänsä kauden päätteeksi. Mazzarri oli Watfordin kahdeksas valmentaja vuoden 2012 jälkeen.[11] Watfordin kausi Mazzarrin alaisuudessa päättyi 5–0 murskatappioon Manchester Citylle ja 17. sijaan.[12]
Tammikuun alussa 2018 Mazzarrista tuli Torino FC:n päävalmentaja.[13] Mazzarrin johdolla Torino ei onnistunut nostamaan sijoitustaan, vaan kausi 2017/18 päättyi Serie A:n keskikastiin sijalle yhdeksän. Kaudella 2018/19 Mazzarri luotsasi Torinon seitsemänneksi ja joukkue selvitti tiensä Eurooppa-liigan karsintoihin. Joukkue ei kuitenkaan päässyt lohkovaiheeseen, vaan putosi viimeisellä karsintakierroksella Wolverhamptonille yhteismaalein 5–3.[14] Serie A:ssa Torino taisteli jälleen keskikastin sijoituksista. Tammikuun 2020 kehnot tulokset, mukaan lukien murskatappiot Atalantalle 0–7 ja Leccelle 4–0 johtivat lopulta Mazzarrin ja seurajohdon purkamaan valmentajan sopimuksen helmikuun alussa 2020.[15]
Syyskuussa 2021 Mazzarrista tuli Cagliari Calcion päävalmentaja.[16]
Meriitit
- Coppa Italia: 2012
- Italian paras valmentaja (Enzo Bearzot-palkinto): 2012
Lähteet
- Serie A - Sampdoria appoint Mazzarri
- Del Neri replaces Mazzarri at Sampdoria (Arkistoitu – Internet Archive)
- OFFICIAL: Napoli Sack Roberto Donadoni, Walter Mazzarri Appointed As Coach (Arkistoitu – Internet Archive)
- Juve, addio alla Champions - Il Napoli vola in Europa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Napoli beats Juventus to win the Italian Cup (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mazzarri verlässt Napoli - kommt Benitez?
- Perfekt! Mazzarri ersetzt Stramaccioni
- Inter bindet Mazzarri und will zurück an die Spitze
- Roberto Mancini returns to Inter to replace Walter Mazzarri
- Watford: Walter Mazzarri named as new head coach
- Watford manager Walter Mazzarri to leave after final match of season
- Manchester City sealed their place in next season's Champions League by crushing Watford to finish third in Pep Guardiola's debut season
- Official: Torino appoint Mazzarri
- [https://www.uefa.com/uefaeuropaleague/season=2020/matches/round=2001149/match=2028124/index.html Match summary]
- Walter Mazzarri: Former Watford boss leaves Torino
- Mazzarri nuovo allenatore del Cagliari
Edeltäjä: Cesare Prandelli |
Enzo Bearzot-palkinto 2012 |
Seuraaja: Vincenzo Montella |
Edeltäjä: Walter Novellino |
UC Sampdorian päävalmentaja 2007–2009 |
Seuraaja: Luigi Del Neri |
Edeltäjä: Roberto Donadoni |
SSC Napolin päävalmentaja 10/2009–2013 |
Seuraaja: Rafael Benítez |
Edeltäjä: Quique Sánchez Flores |
Watfordin päävalmentaja 2016–2017 |
Seuraaja: Marco Silva |
Edeltäjä: Siniša Mihajlović |
Torinon päävalmentaja 1/2018–2/2020 |
Seuraaja: Moreno Longo |
Edeltäjä: Leonardo Semplici |
Cagliarin päävalmentaja 9/2021– |
Seuraaja: – |
Fossati (1909–1915) • Resegotti (1920–1922) • Spottiswood (1922–1924) • Scheidler (1924–1926) • Weisz (1926–1928) • Viola (1928–1929) • Weisz (1929–1931) • Tóth (1931–1932) • Weisz (1932–1934) • Feldmann (1934–1936) • Carraro (1936) • Castellazzi (1936–1938) • Cargnelli (1938–1940) • Peruchetti (1940) • Zamberletti (1941) • Fiorentini (1941–1942) • Ferrari (1942–1945) • Carcano (1945–1946) • Nutrizio (1946) • Meazza (1947–1948) • Carcano (1948) • Astley (1948) • Cappelli (1949–1950) • Olivieri (1950–1952) • Foni (1952–1955) • Campatelli (1955) • Meazza (1955–1956) • Carver (1957–1958) • Bigogno (1958) • Campatelli (1959–1960) • Achilli (1960) • Cappelli (1960) • Hel. Herrera (1960–1968) • Foni (1968–1969) • Her. Herrera (1969–1970) • Invernizzi (1970–1973) • Masiero (1973) • Hel. Herrera (1973) • Masiero (1974) • Suárez (1974–1975) • Chiappella (1976–1977) • Bersellini (1977–1982) • Marchesi (1982–1983) • Radice (1983–1984) • Castagner (1984–1985) • Corso (1985–1986) • Trapattoni (1986–1991) • Orrico (1991–1992) • Suárez (1992) • Bagnoli (1992–1994) • Marini (1994) • Bianchi (1994–1995) • Suárez (1995) • Hodgson (1995–1997) • Castellini (1997) • Simoni (1997–1998) • Lucescu (1998–1999) • Castellini (1999) • Hodgson (1999) • Lippi (1999–2000) • Tardelli (2000–2001) • Cúper (2001–2003) • Verdelli (2003) • Zaccheroni (2003–2004) • Mancini (2004–2008) • Mourinho (2008–2010) • Benítez (2010) • Leonardo (2010–2011) • Gasperini (2011) • Ranieri (2011–2012) • Stramaccioni (2012–2013) • Mazzarri (2013–2014) • Mancini (2014–2016) • De Boer (2016) • Pioli (2016–2017) • Spalletti (2017–2019) • Conte (2019–)