Walter Runeberg

Walter Magnus Runeberg (29. joulukuuta 1838 Porvoo23. joulukuuta 1920 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä, Fredrika ja J. L. Runebergin poika. Hänen työnsä olivat aluksi ihanteellis-klassisia, liittyen lähinnä Bertel Thorvaldseniin, mutta myöhemmin hänen töihinsä tuli myös realistisia piirteitä[1].

Walter Runeberg
Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879
Gunnar Berndtson, Walter Runeberg, 1879
Henkilötiedot
Syntynyt29. joulukuuta 1838
Porvoo, Suomi
Kuollut23. joulukuuta 1920 (81 vuotta)
Helsinki, Suomi
Kansalaisuus suomalainen
Taiteilija
Ala kuvanveistäjä
Taidesuuntaus klassismi
Kuuluisimpia töitä J. L. Runebergin,
Aleksanteri II:n ja
Pietari Brahen patsaat

Elämänvaiheita

Walter pääsi ylioppilaaksi yksityistodistuksella vuonna 1858. Hän opiskeli Kööpenhaminassa, Roomassa ja vuodesta 1876 Pariisissa[1]. Kööpenhaminan nelivuotinen kausi sisälsi työskentelyä Bertel Thorvaldsenin opissa olleen H. V. Bissenin ohjauksessa. Tällöin hän omaksui uusklassismin ihanteita, joiden mukaan taiteen tulee vaikuttaa ihmisiin ylevöittävästi ajatuksen ja tunteen puhtauden ja muodon kauneuden avulla. Ranskan-kausi toi mukanaan realismin näkemyksiä, mutta pääosin Runeberg pysyi uusklassismin kannalla.[2] Hänen teoksiaan on muun muassa Apollon ja Marsyas (1874), Suomen ensimmäinen suuri marmoriveistos, joka toteutettiin arpajaisista saaduilla varoilla.[3] Walter Runeberg sai filosofian kunniatohtorin arvon vuonna 1907.[4]

Walter Runeberg oli naimisissa 1867–1916 Lina Elfvingin (k. 1916) kanssa.[4]

Tuotanto

Runebergin tuotannon valtajuonteena ovat muotokuvat, joita hän teki aikansa pohjoismaisista merkkihenkilöistä ja suomalaisista suurmiehistä. Hänen töitään ovat muiden muassa Johan Ludvig Runebergin muistomerkki Helsingin Esplanadin puistossa ja Aleksanteri II:n muistomerkki Senaatintorilla sekä Pietari Brahen patsas Raahessa ja Turun Brahenpuistossa (molemmat 1888). Aleksanteri II:n patsaalla on monivaiheinen syntyhistoria. Patsaskilpailun voittanut Johannes Takanen kuoli, ja Runebergin oli toteutettava teos Takasen suunnitelman mukaisesti.[2]

Aleksanteri II:n muistomerkin jalustan Laki-veistos, jonka hahmot tulkittiin myöhemmin Suomi-neidoksi ja Suomen leijonaksi. Veistoksesta on olemassa kaksi alkuperäisen kokoista kopiota, toinen Presidentinlinnan valtiosalissa ja toinen Säätytalon pääportaikossa.

Walter Runebergin veistoskokoelma

Porvoossa olevassa Runebergin koti museossa on Walter Runebergin veistoskokoelma. Yli 100 teoksen kokoelmassa on muun muassa muotokuvia, monumenttiteosten luonnoksia ja kipsiveistoksia.[5]

Teoksia

Lähteet

Viitteet

  1. Otavan Iso Fokus, s. 3579
  2. Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 234. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. Walter Runeberg, Ateneumin taidemuseo.
  4. Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
  5. Walter Runebergin veistoskokoelma Porvoo. Viitattu 28.7.2019.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.