Walter Kuusela

Kuusela syntyi mäkitupalaisperheeseen Honkilahden Mannilan kylässä, josta hänen vanhempansa pian muuttivat siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin. Kuusela kävi Yhdysvalloissa kahdeksan luokkaa koulua, kunnes perhe palasi Suomeen vuonna 1920 ja ryhtyi viljelemään maatilaa Honkilahdella. Vuonna 1937 tila siirtyi Walter Kuuselan omistukseen, ja hän viljeli sitä aina vuoteen 1957 saakka.[2][3]

Kuusela nousi eduskuntaan Turun läänin pohjoisesta vaalipiiristä varasijalta marraskuussaa 1942 Ville Komun kuoltua. Hän uudisti paikkansa vuoden 1945 eduskuntavaaleissa. Presidentin valitsijamiehenä Kuusela oli vuoden 1950 presidentinvaaleissa.[1] Kuusela oli Honkilahden kunnanvaltuuston jäsen 22 vuoden ajan ja toimi myös sen puheenjohtajana.[2]

Huhtikuussaa 1948 Kuusela ajoi humalassa kuolonkolarin, jossa sai surmansa 14-vuotias poika. Onnettomuus tapahtui Euran kirkonkylässä, jossa Kuuselan ohjaama auto törmäsi mutkassa tien laidalla olleeseen lapsijoukkoon. Surmansa saaneen lisäksi toinen 16-vuotias poika joutui sairaalahoitoon Poriin. Kuusela ja takapenkillä nukkunut puoluesihteeri Väinö Leskinen selvisivät kolarista ilman vammoja.[4] Kuusela ja Leskinen olivat sunnuntaina 4. huhtikuuta puhumassa Porissa, josta he lähtivät maanantai-iltana ajamaan päihtyneenä Helsinkiin. Aluksi ratissa oli Leskinen, mutta auton suistuttua ojaan Kiukaisissa ryhtyi Kuusela ajamaan.[5]

Kuusela tuomittiin Euran käräjillä 1 vuoden ja 6 kuukauden ehdottoman tuomion kuolemantuottamuksesta, rattijuopumuksesta ja ruumiinvamman aiheuttamisesta, ja lisäksi hän sai 6 000 markkaa sakkoa ajokortitta ajosta. Leskinen sai 5 kuukauden ehdottoman tuomion rattijuopumuksesta. Molemmat kieltäytyivät käyttämästä puolustusasianajajaa,[6] eivätkä he myöskään valittaneet tuomioistaan. Lisäksi molemmat ilmoittivat luopuvansa vapaaehtoisesti luottamustehtävistään. Tapauksella oli vaikutuksena myös sisäpolitiikkaan, kun kommunistilehdet hyökkäsivat sen avulla Leskisen ja sosialidemokraattien kimppuun.[7] Esimerkiksi Porissa ilmestynyt Satakunnan Työ kutsui SDP:n oikeistojohtoa moraalittomaksi ja luonnehti sitä ”kokoelmaksi vastuuntunnottomia desperadoja” syyttäen heitä ”häikäilemättömästä ja inhottavasta pelinpidosta”.[5] Lisäksi tapaus vaikutti sosialidemokraattien sisäiseen valtataisteluun. Puoluetoimikunnan enemmistöläiset olisivat halunneet pitää asian käsittelyn poissa julkisuudesta, kun taas oppositio oli valmis julkaisemaan Kuuselan ja Leskisen tapauksesta laatiman kirjelmän.[7]

Kuuselan poliittisen ura sosialidemokraateissa päättyi tapauksen myötä, ja hän luopui ehdokkuudestaan heinäkuun 1948 eduskuntavaaleissa.[5] Vankeustuomionsa jälkeen Kuusela toimi Suomen Pienviljelijäin Liiton toiminnanjohtajana ja pääsihteerinä 1949–1969. Lisäksi hän oli muun muassa Maa- ja sekatyöväen liiton liittovaltuuston puheenjohtajana sekä Kemiran ja Vuorikemian hallintoneuvostojen varapuheenjohtajana. Viimeiset vuosikymmenensä hän asui Espoon Tapiolassa.[2][3]