Walter Houser Brattain

Walter Houser Brattain (10. helmikuuta 1902 – 13. lokakuuta 1987) oli yhdysvaltalainen fyysikko, joka työskenteli Bell Telephone Laboratoryssa. Hän kehitti transistorin yhdessä John Bardeenin kanssa. Hän sai 1956 Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä William B. Shockleyn ja John Bardeenin kanssa transistorin keksimisestä ja tutkimisesta.[1]

Walter Houser Brattain
Henkilötiedot
Syntynyt10. helmikuuta 1902
Amoy, Kiina
Kuollut13. lokakuuta 1987 (85 vuotta)
Seattle, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat Yhdysvaltalainen
Koulutus ja ura
Tutkinnot Oregonin yliopisto
Minnesotan yliopisto
Väitöstyön ohjaaja John T. Tate
Instituutti National Bureau of Standards
Bell Labs
Columbian yliopisto
Tutkimusalue Fysiikka
Palkinnot Nobel-palkinto Nobelin fysiikanpalkinto (1956)

Bell Labsissa Brattain ja John Bardeen keksivät kärkitransistorin, jota he esittelivät vuonna 1947.[2] Tämän jälkeen William Shockley kehitti liitostransistorin.[3] Shockley, Bardeen ja Brattain saivat Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1956 "tutkimuksesta puolijohteisiin ja transistori-ilmiöön".[4]

Lähteet
  1. Office of the Home Secretary, National Academy of Sciences: Biographical Memoirs, Volume 63, s. 69. National Academies Press, 1994. ISBN 9780309049764. Google book (limited preview). (englanniksi)
  2. 1947: Invention of the Point-Contact Transistor Computer History Museum. Viitattu 16.8.2017. (englanniksi)
  3. 1948: Conception of the Junction Transistor computerhistory.org. Viitattu 22.10.2021. (englanniksi)
  4. The Nobel Prize in Physics 1956 nobelprize.org. Viitattu 9.7.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.