Phil Spector

Spector syntyi Bronxissa New Yorkissa joulukuussa 1939.[2][3] Spector aloitti levytysuransa vuonna 1958 Los Angelesissa toimineen The Teddy Bears -yhtyeen lauluntekijänä, kitaristina ja taustalaulajana. Lyhytikäinen yhtye sai hitin Spectorin kappaleella ”To Know Him Is to Love Him”.[4]

Teddy Bearsin hajottua Spector muutti New Yorkiin, missä hän alkoi työskennellä lauluntekijänä ja tuottajana. Hän työskenteli esimerkiksi lauluntekijäduo Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kanssa sekä kirjoitti tai tuotti hittejä sellaisille artisteille kuin Ben E. King, Gene Pitney, Curtis Lee ja The Paris Sisters.[4][5]

Spector perusti vuonna 1961 tuottaja Lester Sillin kanssa levy-yhtiön nimeltä Philles.[5] Sen kautta Spector saavutti suurta listamenestystä etenkin The Crystals- ja The Ronettes -tyttöyhtyeillä.[4]

Spectorin kappaleille 1960-luvun alkupuolella oli tunnusomaista uudenlainen teineille suunnattu dramaattisuus, mahtavuus ja intiimiys.[5] Spector kehitti vallankumouksellisen ”wall of sound” -tuotantotyylin, jossa hän täytti kappaleidensa taustat täyteläisellä kieli-, kosketin- ja lyömäsoittimien äänimatolla. Spector saattoi käyttää samalla kappaleella kymmeniäkin soittimia. Hän kehitti myös uusia tuotantotekniikoita. Wall of sound -tyyli sai useita jäljittelijöitä, ja Spectorin esimerkkiä seurasi esimerkiksi The Beach Boysin Brian Wilson.[4]

Spectorin teinioopperoiden suosio alkoi hiipua 1960-luvun puolivälissä. Hän saavutti vielä menestystä The Righteous Brothers -duon kanssa. Kun Spectorin itsensä korkealle omassa tuotannossaan arvostama Ike & Tina Turnerin single ”River Deep, Mountain High” (1966) ei menestynytkään, Spector syytti maansa musiikkiteollisuutta ja vetäytyi musiikin parista kartanoonsa Los Angelesissa.[4]

Lopetettuaan uransa Spector palasi vielä toisinaan studioon. Vuonna 1970 Spectoria pyydettiin tuottamaan The Beatlesin viimeiseksi jäänyt studiojulkaisu Let It Be. Itse yhtye ei ollut enää kasassa, ja Spectorin mahtipontinen tuotanto jakoi mielipiteet entisten jäsenten keskuudessa. Spector tuotti myös Beatlesin entisten jäsenten John Lennonin ja George Harrisonin sooloalbumeja. Spectorin merkitys tuottajana ei näillä albumeilla tosin ollut enää yhtä suuri kuin hänen vanhoilla tuotannoillaan. Myöhemmin Spector tuotti enää harvakseltaan, kuten yksittäisiä Dion DiMuccin, Leonard Cohenin ja Ramonesin albumeja.[4]

Spector voitti vuonna 1972 vuoden albumin Grammy-palkinnon albumista The Concert for Bangla Desh (1971).[6] Spector nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1989.[5]

Spector oli vuosina 1959–1967 naimisissa Annette Merarin kanssa.[7]

Spector meni vuonna 1968 naimisiin Ronettes-laulaja Ronnie Bennettin kanssa. Kontrolloiva Spector ei antanut vaimonsa liikkua vapaasti, joten Ronnie Spector pakeni kartanosta äitinsä avustuksella vuonna 1972. Pariskunnan avioero astui voimaan vuonna 1974.[8] Heillä oli kolme adoptoitua lasta.[7]

Spectorilla on kolmannesta liitostaan 1980-luvulta tytär Nicole.[9]

Spector meni vuonna 2006 naimisiin Rachelle Shortin kanssa. Spector jätti avioerohakemuksen vuonna 2016.[7]

Phil Spector kuvattuna vankilassa heinäkuussa 2009.

40-vuotias näyttelijä Lana Clarkson löytyi helmikuussa 2003 kuolleena Spectorin kotoa Kaliforniasta. Clarksonia oli ammuttu suuhun. Teosta epäiltiin Spectoria, joka kiisti epäilyn ja väitti, että Clarkson teki itsemurhan. Juttu eteni oikeuteen, jossa Spectoria syytettiin murhasta. Syylliseksi tuomittuna hän olisi joutunut elinkautiseen vankeuteen, josta olisi ollut mahdollista anoa ehdonalaiseen vapauteen pääsyä 15 vuoden jälkeen. Oikeudenkäynti kuitenkin raukesi (engl. mistrial), ja Spector vapautettiin syytteistä 26. syyskuuta 2007, koska valamiehistö ei päässyt vaadittuun yksimielisyyteen syyllisyydestä. Kymmenen valamiestä olisi tuominnut Spectorin, kaksi piti syyttömänä. Spectoria vastaan ei ollut kiistattomia todisteita, eikä esimerkiksi aseesta löytynyt hänen sormenjälkiään.[10]

Toisen oikeudenkäynnin päätteeksi 13. huhtikuuta 2009 kalifornialainen tuomioistuin langetti Spectorille tuomion toisen asteen murhasta (engl. second degree murder).[11][12] Tuomion mukaan Spector ampui näyttelijä Lana Clarksonin helmikuussa 2003.[12] Tuomio julistettiin 29. toukokuuta 2009.[12] Tuomio on elinkautinen, josta on mahdollisuus vapautua ehdonalaiseen aikaisintaan 19 vuoden kuluttua.[13]

Spectorin terveys heikkeni vankilassa, ja lokakuussa 2013 hänet siirrettiin vankisairaalaan Stocktoniin. Seuraavana vuonna hän menetti kykynsä puhua.[14] Spector ei vapautunut ennen tammikuussa 2021 tapahtunutta kuolemaansa.[15] Spectorin kerrottiin sairastaneen covid-19-tautia.[16]