Walesinspringerspanieli

Walesinspringerspanieli (engl. Welsh Springer Spaniel, kymriksi Sbaengi hela Cymreig) on keskikokoinen ja väriltään punavalkoinen walesilainen lintukoira, jota nykyisin pidetään pääasiassa koti- ja harrastuskoirana. Se tunnetaan kymriksi myös nimellä Llamgi Cymru ("walesinspringer").

Walesinspringerspanieli
Avaintiedot
Alkuperämaa  Wales,  Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 6 908[1]
Rodun syntyaika 1700-luku
Alkuperäinen käyttö ylösajava ja noutava lintukoira
Nykyinen käyttö ylösajava ja noutava lintukoira, seurakoira
Muita nimityksiä Welsh Springer Spaniel, Sbaengi hela Cymreig, Llamgi Cymru, welshi, WSS, springer spaniel galés
FCI-luokitus ryhmä 8 Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat
alaryhmä 2 Ylösajavat koirat
#126
Ulkonäkö
Säkäkorkeus uros 48 cm, naaras 46 cm[2]
Väritys kaksivärinen: ainoastaan syvänpunainen ja valkoinen[2]

Ulkonäkö

Walesinspringerspanieli on keskikokoinen ja sopusuhtainen koira. Se on tiivisrakenteinen, ei korkearaajainen, rakenteeltaan hyvin kestävä ja rankkaan työskentelyyn soveltuva. Walesinspringerspanieli on nopea ja aktiivinen liikkuja, jonka liikkeissä on tehoa ja työntövoimaa.Uroksen säkäkorkeus keskimäärin 48 cm, nartun 46 cm. Väreinä hyväksytään ainoastaan syvänpunainen ja valkoinen. Silmät ovat ruskeat ja mantelin muotoiset. Turkki on tuuhea, suora ja silkkimäisen sileä. Melko pienet ja viinilehden muotoiset luppakorvat kiinnittyvät alas.

Luonne ja käyttäytyminen

Welshi on luonteeltaan vilkas, eloisa ja erittäin sosiaalinen.[3] Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden koirien ja lasten kanssa. Welshi haluaa viettää aikaa perheensä kanssa ja osallistua perheen toimiin. Welshi tarvitsee aktiivisen kodin, jossa liikutaan paljon luonnossa. Se sopii hyvin myös kerrostaloon, kunhan vain huolehditaan riittävästä liikunnasta ja aktiviteeteista.

Rotu ei ole yleensä kovinkaan herkkähaukkuinen, ja monipuolisuutensa ansiosta se soveltuu erittäin moneen toimintaan, erityisesti liikunnallisiin lajeihin, metsästykseen, mejään (metsästyskoirien jäljestyskoe), agilityyn ja näyttelyihin. Rotu soveltuu moniin palveluskoiralajeihinkin, mutta kilpailuoikeuksia sillä ei niissä ole. Spanielien metsästyskokeissa (SPME) walesinspringerspanieleita starttaa harvakseltaan. Käyttövalion tittelin on Suomessa saavuttanut aikojen kuluessa yhteensä 6 walesinspringerspanielia.

Welshi on toiminnanhaluinen, miellyttämisenhaluinen ja nopeasti oppiva, mutta vilkkaana koirana sen keskittymiskyky ei ole paras mahdollinen. Sen kouluttaminen vaatii johdonmukaisuutta ja selkeitä rajoja pennusta alkaen. Welshi voi antaa itsestään joskus etäisen kuvan spanieille tyypillisellä surullisella ilmeellään, mutta se on aina valmis hauskanpitoon, juoksuun ja telmimiseen. Welshin ei tulisi koskaan olla hermostunut tai aggressiivinen. Rotu säilyttää usein vanhanakin leikkisyytensä. Welshillä on yleensä hyvä ja monipuolinen ruokahalu.

Alkuperä

Walesinspringerspanieli on vanha englantilainen rotu. Tiettävästi samoja rotupiirteistä tunnistettavia koiria on ollut Britteinsaarilla jo 1700-luvulla, jolloin niitä käytettiin ylösajavina ja noutavina lintukoirina. Virallisesti rotu tunnustettiin Englannin kennelliitossa vuonna 1902, mutta jo sitä ennen ensimmäiset walesinspringerspanielit olivat esiintyneet näyttelykehissä walesincockerspanieleina. Pian rodun tunnustamisen jälkeen perustettiin The Welsh Spaniel Club, mutta sen toiminta lakkasi ensimmäisen maailmansodan puhjetessa. Kiinnostusta rotua kohtaan oli kuitenkin runsaasti erityisesti Etelä-Walesin alueella, ja vuonna 1923 perustettiin The Welsh Springer Spaniel Club. Ensimmäiseen ensimmäisen maailmansodan jälkeen pidettyyn Cruftin näyttelyyn vuonna 1924 ilmoitettiin 19 welshiä. Toinen maailmansota keskeytti The Welsh Springer Spaniel Clubin toiminnan, mutta järjestö pysyi kuitenkin pystyssä.

Rodun laajamittainen jalostus alkoi vasta sotien jälkeen. Aluksi toiminnan painopiste oli käyttöominaisuuksissa, mutta vähitellen käyttökokeen suosio laski ja kokeita jouduttiin jopa peruuttamaan osallistujien vähyyden vuoksi. Pitkään aikaan kokeita ei järjestety lainkaan. Käyttöpuolen koirat menestyivät kuitenkin myös näyttelyissä, ja rotu soveltuukin yhä sekä näyttely- että metsästyskäyttöön. Käyttökokeen suosio on sittemmin kasvanut.

Welshien rekisteröintimäärä on Englannissa nykyisin keskimäärin 600 yksilöä vuodessa. Suomeen ensimmäiset walesinspringerspanielit tuotiin Ruotsista vuonna 1967, ja ensimmäiset pennut syntyivät 1968. Rotu on vähitellen lisännyt suosiotaan, ja vuonna 2004 Suomessa rekisteröitiin 189 welshiä.

Terveys

Walesinspringerspanieli on suhteellisen terve ja pitkäikäinen koira. Rotu kuuluu PEVISA-ohjelmaan, ja pentueen rekisteröinnin ehtona on vanhempien silmä-ja lonkkatutkimukset. Lonkkanivelen dysplasiaa esiintyy jonkin verran, mutta muihin rotuihin verrattuna tilanne on hyvä. Perinnöllisistä silmäsairauksista tutkitaan PRA, RD ja HC, joita rodussa tavataan kuitenkin harvemmin. Liikaripset ovat yleistyneet viime vuosina. Suomessa on tavattu yksittäisiä tapauksia muun muassa epilepsiaa ja kilpirauhanen vajaatoimintaa. Iho- ja korvatulehduksia esiintyy keskimäärin saman verran kuin muilla saman karvanlaadun omaavilla roduilla.

Katso myös

Lähteet
  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 1.8.2017)
  2. Larkin, Peter & Stockman, Mike: Gummeruksen suuri koirakirja, s. 148. Gummerus, 1999. ISBN 978-951-20-5363-6.
  3. Walesinspringerspanielin rotumääritelmä (PDF) Kennelliitto. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 21.1.2011.


    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.