Waldemarsudde
Waldemarsudde on Tukholmassa Djurgårdenin saarella, Ryssvikenin rannalla sijaitseva alue, jossa on historiallisia rakennuksia. Rakennuksista huomattavin on Prinssi Eugenin Waldemarsudde, joka on Ruotsin valtion omistama taidemuseo. Waldemarsudden kiinteistön on 70 000 neliömetrin laajuinen ja kolmelta suunnalta veden ympäröimä.[1] Päärakennus ja taidegalleria rakennettiin vuosina 1905 ja 1913 Ferdinand Bobergin ja prinssi Eugenin suunnitelmien mukaan. Niemellä on myös koko maailmassa ainutlaatuinen Waldemarsudden öljymylly 1780-luvulta. Prinssi Eugenin Waldemarsudden rakennuksia hallinnoi Ruotsin valtion kiinteistölaitos (ruots. Statens fastighetsverk), ja vuodesta 1993 lähtien ne ovat kansallinen rakennusmuistomerkki.
Historia
Keskiajalla Djurgårdenin saaren nimi oli Valmundsön, joka myöhemmin ruotsinnettiin muotoon "Valdemarsön", joks vuorostaan antoi myöhemmin aiheen nimelle "Waldemarsudde" (vanhoissa kartoissa myös "Waldemars Udden"). Valmundsön omisti vuonna 1352 Claran luostari, ja 1440-luvulla se tuli kuninkaalliseksi metsästysalueeksi, mutta itse niemi kuului kuninkaalliseen eläintarhaan, ja sitä käytettiin myös laivanrakennukseen.[2]
Jo 1730-luvulla niemellä oli öljynpuristamo, ja samoihin aikoihin tuli käyttöön nimi "Valdemarsudde" (joka myöhemmin on alettu kirjoittaa W:llä). Vuonna 1737 alue luovutettiin komissaario Alströmille, joka vuorostaan luovutti sen konsortille, jolla oli öljynpuristamoon oikeuttava erioikeus. Sen valvojana toimi englantilainen Maister, joka lopulta yksin omisti koko alueen ja öljymyllyn. Maisterin kuoleman jälkeen alue myytiin tukkukauppias Carl Magnus Frisille, jonka mukaan on saanut nimensä myös lähellä sijaitseva puisto, Frisens park.
Frisin aikana Waldemarsuddesta tuli teollisuusalue. Hän rakennutti kalliolle kaksi tuulimyllyä, toisen pellavaöljyn ja väriaineiden tuotantoa, toisen lautojen sahaamista varten. Sahamylly purettiin vuonna 1849, mutta Waldemarsudden öljymylly on edelleen paikoillaan. Puistoon, jossa on Carl von Linnén patsas, Fris rakennutti alueelle myös Gamla huset - tai Gula huset -nimisen kesäasuntonsa. Vuonna 1839 tehtaat osti Kalixista kotoisin ollut tukkukauppias Johan Bergman Olson, joka oli myös puutavaran vientiyrittäjä. Hän jatkoi öljynpuristamon toimintaa ja käytti Waldemarsuddea myös lastauspaikkana ja lautatarhana.[3] Hanen purjelaivansa ankkuroitiin usein Uddenin edustalle.
Prinssi Eugenin Waldemarsudde
Prinssi Eugen oli mieltynyt paikkaan ja tuli Waldemarsuddeen jo nuorena, jolloin hän asui läheisessä Rosendalin linnasa. Nykyisen Waldemarsudden historia alkaa vuodesta 1892, jolloin prinssi Eugen, Oskar II:n poika vuokrasi päätyhuoneen Gamla husetista. Siellä hän halusi maalata ja "nähdä joitakin kauniita päiviä kullankimalteisessa iltavalaistuksessa". Hän ei kuitenkin jäänytkään sinne vain muutamaksi päiväksi, ja seitsemän vuotta myöhemmin hän osti koko kiinteistön sen jälkeen, kun hänet oli vapautettu velvollisuudesta jatkaa alueen silloista liiketoimintaa eli lautakauppaa.
Prissi päätti varsin pian rakennuttaa Waldemarsudden alueelle pysyvän asunnon, Slottetin, ja arkkitehdiksi hän valitsi Ferdinand Bobergin. Hän muutti entisen teollisuusalueen maisemapuistoksi ja täytti puiston ja asuntonsa pääasiassa ruotsalaisten taiteilijoiden teoksilla.[4]
Prinssi Eugen kuoli vuonna 1947, ja hänet polttohaudattiin Ruotsin ensimmäisenä kuninkaallisena henkilönä. Hänen uurnansa haudattiin rannalle Gamla husetin taakse. Prinssi testamenttasi koko omaisuutensa taidekokoelmineen Ruotsin valtiolle, joka luovutti sen Tukholman kaupungille. Vuonna 1995 Waldemarsudde siirtyi jälleen valtiolle. Museo muodostaa oman yksikkönsä Nationalmuseum med Prins Eugens Waldemarsudde -nimisessä valtion laitoksessa.[5]
Waldemarsudde on kansallinen rakennusmuistomerkki.[6]
Gamla huset
Gamla huset (suom. Vanha talo), joka tunnetaan myös nimellä Gula huset (suom. Keltainen talo), kuuluu alkuperäiseen 1700-luvun rakennuskantaan. Talon vanhin osa on paritupa, jonka todennäköisesti rakensi Alström, Waldemarsudden omistaja vuodesta 1737 lähtien. Seuraava omistaja, Carl Magnus Fris, rakensi sen uudestaan 1780-luvulla, ja 1800-luvun puolivälissä Johan Bergman Olson rakennutti sinne lisärakennuksia. Ennen kuin Slottet valmistui, prinssi Eugen käytti Gamla husetia kesäasuntonaan. Vuonna 1965 rakennuksessa avattiin museo, joka esittelee prinssin elämäntyötä ja Waldemarsudden vanhempaa historiaa.[7] Vuonna 1998 vietettiin Waldemarsudden julkisen museon 50-vuotisjuhlaa, jonka edellä rakennus peruskorjattiin ja seinille palautettiin niiden alkuperäiset värit.[8]
Slottet
Päärakennuksen, joka Eugenin aikana tunnettiin nimellä Slottet (suom. Linna), suunnitteli arkkitehti Ferdinand Boberg, ja se valmistui vuonna 1905. Waldemarsudde oli ensimmäinen Bobergin suunnittelema yksityispalatsi, jota pian seurasi Ernest Thielin Thielska galleriet Blockhusuddenilla. Talossa on mansardikatto, joka antaa rakennukselle tietynlaisen raskaan vaikutelman. Pohjoispuolella sillä on linnamainen, jotenkin sulkeutunut julkisivu. Sisäänkäynnin luona on Carl Millesin mustasta graniitista tekemä veistos Kotkat (ruots. Örnar), joka pystytettiin paikalle vuonna 1910. Pohjoisen julkisivun ainoa koriste on Närken vaakuna, sillä prinssi Eugenilla oli Närken herttuan arvonimi. Rakennuksen eteläsivu poikkeaa täysin pohjoissivusta. Siltä puolelta se näyttää enemmänkin palatsimaiselta patriisihuvilalta suurine ikkunoineen. Terassin oven yläpuolella on aurinkokello, jonka kivestä veistetyssä yläosassa lukee: "Sole, sole gaudio" (suom. Aurinko, aurinko iloni).[9]
Slottetin pohjakerroksessa on seurusteluhuone, kirjasto ja työhuoneita, jotka on sijoitettu ja muotoiltu Eugenin toivomusten mukaan. Huoneet on Eugenin testamentin mukaisesti suurelta osin säilytetty prinssin aikaisessa asussaan. Alakerran huoneisiin kuuluu myös suuri salonki, joka on terassin kohdalla eteläpuolella. Prinssi itse kutsui tätä huonetta "arkihuoneeksi", mikä tuolloin oli uusi käsite. Sen kalustukseen kuuluu muun muassa Carl Malmstenin suunnittelemia empiretyylisiä tuoleja. Oven kamanan maalasi Geor Pauli. Seinällä on Ernst Josephsonin maalaus Näkki vuodelta 1884. Sen sijoitus oli luultavasti päätetty jo ennen kuin huone suunniteltiin. Salongin vierellä on terassihuone, jota nykyisin sanotaan kukkahuoneeksi, sekä ruokasali, josta avautuu näkymä merelle.[10] Talon itäosassa on keittiö ja yksityisasuntoja. Keittiö tarkoitettiin mallikeittiöksi, tilavaksi kaakeloituine seinineen. Siellä on myös suuri haloilla lämmitettävä liesi ja sivulla pieni sähköhella. Keittiö kuuluu 1970-luvulla tehtyjen muutostöiden jälkeen talon ravintolalle.
Yksityishuoneet ovat porrasaskelman verran ylempänä, ja siellä oli myös hovimarsalkan ja adjutantin huoneet sekä vierashuone. Tässä kerroksessa oli myös prinssillä ateljeensa, josta oli korkeat ikkunat pohjoiseen. Ateljeessa on muun muassa al secco -esityöt Kalmarin oppilaitoksen seinämaalauksiin vuodelta 1933 sekä Tukholman kaupungintalon Prinssin galleriaan.[11] Kaksi ylintä kerrosta ovat nykyään näyttelytiloina.[12]
Lokakuussa 2001 valmistui rakennuksen peruskorjaus, jossa muun muassa kaikki tekniikka nykyaikaistettiin, ja rakennukseen asennettiin uusi valaistusjärjestelmä, uudet paloportaat ja hissi liikuntarajoitteisia varten.
- Slottet, aurinkokello kaiverruksineen.
- Slottet, salonki.
- Galleria, eteläinen julkisivu.
- Galleria, sisäänkäynti.
Galleria
Vuonna 1913 prinssi Eugen rakennutti erillisen gallerian saadakseen tilaa jatkuvasti kasvavalle taidemuseolleen. Sen hän suunnitteli läheisessä yhteistyössä Bobergin kanssa. Häntä avusti myös professori Alfred Lichtwark, taidehistorioitsija ja Hampurin taidehallin johtaja. Boberg suunnitteli gallerian saksalaiseen jugendtyyliin. Jotta galleriaan saataisiin takka ja hyvä valaistus, siihen rakennettiin neliosainen kattolyhty. Gallerian teknisiin nykyaikaisuuksiin kuului ilmanvaihtojärjestelmä ja moottoroidut, valolta suojaavat kaihtimet. Linnan ja gallerian välille rakennettiin maanalainen yhdyskäytävä.[13]
Ferdinand Boberg sai piirustukset valmiiksi vuonna 1912, ja galleria rakennettiin seuraavana vuonna. Vuonna 1945 gallerian itäsivulle rakennettiin kaksi salia prinssi Eugenin omien piirustusten mukaan. Tällöin rakennuksen alkuperäinen symmetria rikkoutui.[14]
Puisto
Prinssi Eugen oli hyvin kiinnostunut kasveista ja puutarhoista, ja hänen yksityisessä kirjastossaan oli monia teoksia aiheesta. "Taiteen jälkeen ovat kukat suurin iloni", kirjoitti prinssi Eugen eräässä kirjeessään vuodelta 1901. Prinssi Eugen etsi matkoillaan aina puistoja ja puutarhoja. Erityisesti hän ihaili Alhambran puutarhoja. Kun hän hankki kiinteistön, siellä oli jo laitureita sekä pengerrettyjä kukkaistutuksia ja hedelmäpuutarha. Ensimmäisinä vuosina sinne istutettiin suuri määrä puita, muun muassa poppeleita riviin rannalle niin, että ne muistuttivat eteläeurooppalaisia sypressejä. Waldemarsuddeen muotoiltiin penkereitä vaihtelevine ulkorakennuksineen, kävelyteineen, istumapaikkoineen ja näkymineen. Puutarhaan sijoitettiin etupäässä ruotsalaisten kuvanveistäjien teoksia. Prinssi Eugen sijoitutti sinne myös jäljennöksiä vanhemmista teoksista, kuten Samothraken Niken, joka on terassilla salongin edessä, sekä Auguste Rodinin Ajattelijan, joka istuu terassin muurin edessä katsoen veteen ja ajatellen. Puutarhassa on myös kasvihuoneita ja orangeria.[15]
Puistossa on kaksi paksua tammea: "Prinssi Eugenin tammi", jota pidetään Djurgårdenin suurimpana elossa olevana tammena, sekä "Trädgårdseken", vanha tammi gallerian sisäänkäynnin luonna. "Trädgårdseken", jonka runkoa ympäröi istuinpenkki, on prinssi Eugenin vuonna 1902 istuttama. Tästä tammesta on kuitenkin jäljellä vain kuollut kanto.
Muita rakennuksia
Kiinteistön alueella on useita kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia, jotka kuuluvat Waldemarsudden rakennusmuistomerkkiin.[6]
- Ektorpet (suom. Tammitupa), joka rakennettiin luultavasti 1800-luvun vaihteen aikoihin ja joka on vanha kalastajan mökki. Ennen sitä ympäröivät nyttemmin puretut talousrakennukset. Prinssi Eugenin aikana sitä käytettiin yksityisasuntona. Prinssin kuoleman jälkeen se rakennettiin uudestaan, ja se toimii kesäisin kahvilana.
- Veräjätupa rakennettiin vuonna 1905 Bobergin piirustusten mukaan portinvartijan asunnoksi. Talossa on puinen runko ja panelointi.
- Kvarngården (suom. Myllypiha) on rapattu puuhuvila, joka rakennettiin alun perin 1700-luvulla. Tukkukauppias Alexander Bergsten rakennutti sen vuonna 1901 uudestaan prinssi Eugenin toimeksiannosta korvaukseksi Bergstenin asuintalosta, joka purettiin uuden päärakennuksen tieltä. Uudisrakennuksen piirsi Hjalmar Engström.
- Personalvillan (suom. Henkilökunnan huvila, tunnetaan myös Puutarhamestarin asuntoina) rakennettiin vuonna 1902, ja myös sen suunnitteli Boberg. Huvila on kaksikerroksinen, ja sillä on puinen runko ja kivinen perusmuuri. Sen julkisivu on päällystetty kalkkilaastilla. Taloa ympäröi keittiökasvitarha kasvilavoineen ja kasvihuoneineen.
- Rundtemplet (suom. Pyörötemppeli) on kaikutemppeli vuodelta 1904, ja Gustav Lindgrenin mukaan sen suunnitteli prinssi itse. Kahdeksankulmainen temppeli on sijoitettu kalliolle lähelle rantaa.
- Waldemarsudden öljymylly rakennettiin 1780-luvulla tukkukauppias Carl Magnus Frisin aloitteesta, joka oli ostanut Waldemarsudden vuonna 1782. Se on nykyisin teollisuushistoriallinen harvinaisuus[16] ja todennäköisesti koko maailmassa parhaiten säilynyt 1700-luvun öljymylly.
Waldemarsudde nykyään
Nykyään prinssin koko asunto ja hänen suuri taidekokoelmansa, jossa on myös Eugenin omia teoksia, on yleisölle avoinna. Kokoelmassa on muun muassa Karl Nordströmin, Nils Kreugerin, Gunnar G:son Wennerbergin, Oscar Björckin, Ernst Josephsonin, Richard Berghin, Anders Zornin, Carl Fredrik Hillin, Ivan Aguélin, Isaac Grünewaldin, Gösta Adrian-Nilssonin ja Eugène Janssonin teoksia. Puutarhassa on Auguste Rodinin, Per Hasselbergin, Carl Millesin, Carl Eldhin, Christian Erikssonin, Herman Norrmanin, Liss Erikssonin ja muutamien muiden veistoksia.
Waldemarsudden ohi johtaa Prins Eugens väg -niminen tie, jolta alueelle johtavalla portilla on vihreäksi maalattu veräjätupa, alun perin vahtimestarin, nykyisin Waldemarsudden oppaan asunto. Hieman pidemmällä puistossa on edelleen Ektorpet, 1700-luvulla rakennettu kalastajan mökki, joka nykyään toimii kesäkahvilana. Galleriassa järjestetään vaihtuvia näyttelyitä, joissa on teoksia Waldemarsudden omista kokoelmista, sekä tilapäisiä näyttelyjä. Myös Slottet on avoinna yleisölle. Gallerian myymälästä voi ostaa prinssi Eugenin vuonna 1915 muotoileman Waldemarsudden ruukun.
Kuvia
Rakennukset
- Päärakennus Slottet
- Galleriarakennus ja nykyisin kuollut tammi Trädgårdseken
- Gamla huset eli Gula huset
- Suuri kasvihuone ja öljymylly
Puiston veistoksia (valikoima)
- Samothraken Nike, pronssikopio.
- Liss Eriksson, Paret, 1974.
- Carl Milles, Lilla Tritonen, 1916.
Maalauksia (valikoima)
- Anders Zorn, Prinssi Eugén, 1910.
- Anders Zorn, Kuningatar Sofia, 1909.
- Oscar Björck, Oskar II, 1896.
- Ernst Josephson, Näkki, 1884.
Lähteet
- Hasselblad, Björn: Djurgårdsvandringar på Norra och Södra Djurgården. Kungl. Djurgårdens förvaltning, 1990. ISBN 9789197041805.
- Kjellberg, Sven T.; Svensson, S. Artur & von Malmborg, Boo: De kungliga slotten, band 2. Slott och herresäten i Sverige: ett konst- och kulturhistoriskt samlingsverk. Malmö: Allhems Förlag AB, 1966–1971. Libris 8207997.
Viitteet
- Waldemarsudde "Parken".
- von Malmborg (1966–1971), s. 323
- Hasselblad (1990), s. 70
- Hasselblad (1990), s. 71
- Asetus (2007:1175) Ruotsin kansallismuseosta ja prinssi Eugenin Waldemarsuddesta, 9 § notisum.se. Viitattu 15.8.2012. sv
- Riksantikvarieämbetets bebyggelregister: Djurgården 1:1 WALDEMARSUDDE Tukholman kaupunki. Viitattu 15.8.2012.
- Tiedotustaulu "Gamla Huset'issa"
- Gula huset Prins Eugéns Waldemarsudde. Viitattu 15.8.2012.
- Tiedotustaulu Slottetin eteläsivulla
- von Malmborg (1966–1971), s. 325–329
- von Malmborg (1966–1971), s. 331
- Tiedotustaulu Slottetin pohjoissivulla
- Tiedotustaulu Gallerian luona
- Waldemarsudde Statens fastighetsverk. Arkistoitu 24.8.2010. Viitattu 15.8.2012.
- Om Wlademarsuddes park. Tidskriften Kulturvärlden, 2003, nro 3, s. 10. Artikkelin verkkoversio. sv[vanhentunut linkki]
- "Hemliga rum", sivu 35 Statens Fastighetsverk, ”Hemliga rum”, sida 35. [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
- Waldemarsudden viralliset verkkosivut
- Historisk skogsexport Digitoituja kirjeitä ja muita dokumentteja, peräisin Johan Bergman Olsonilta, hänen yritykseltään ja perheeltään
- Stockholmskällan, sisältää myös tietoa Waldemarsuddesta. (Arkistoitu – Internet Archive)