Waldemar Thrane

Waldemar Thrane (8. lokakuuta 1790 Christiania – 30. joulukuuta 1828 Christiania) oli norjalainen säveltäjä, viulisti ja kapellimestari.[1]

Waldemar Thrane

Thranen perhe oli Christianian yhteisössä vaikutusvaltainen. Hänen isänsä oli pormestari Paul Thrane. Molemmat vanhemmat olivat musiikin ystäviä, ja pariskunnan kahdeksalle lapselle tarjottiin useiden soitinten soitonopetusta. Thrane oli viisivuotias menettäessään äitinsä, mutta hän sai äitipuolen. Hänelle antoi varhaista musiikkikasvatusta viulisti Frederik Christian Groth. Thrane pääsi 10-vuotiaana tuomiokirkon kouluun ja oli siellä oppilaana kuuden vuoden ajan. Hän joutui putoamisonnettomuuteen laivalla ja sai selkävammoja, joista kärsi loppuikänsä. Toivuttuaan riittävään kuntoon hän kuitenkin aloitti viulunsoiton Grothin johtamassa Det Dramatiske Selskabin orkesterissa. Thrane oli mukana perustamassa vuonna 1810 Det musikalske Lyceumia, joka eteni merkittävään rooliin Christianian musiikkielämässä. Opiskeltuaan Kööpenhaminassa viulunsoittoa tanskalaisen viulisti Claus Schallin johdolla Thrane tuli valituksi Det musikalske Lyceumin orkesterin johtajaksi. Vuonna 1812 hän aloitti lisäksi musiikkialan liiketoiminnan säveltäjä, laulupedagogi Lars Møller Ibsenin kanssa. Ibsen kuitenkin vastasi tästä toiminnasta kokonaisuudessaan vuodesta 1821 alkaen.[1]

Vuonna 1817 Thrane lähti Pariisiin, jossa hän täydensi musiikkiopintojaan sävellyksessä Anton Reichan ja François Habeneckin johdolla. Pierre Baillot'sta tuli hänen viulunsoiton opettajansa. Thrane soitti tuohon aikaan muodissa olleiden säveltäjien, kuten Baillot'n, Rodolphe Kreutzerin, Pierre Roden ja Giovanni Battista Viottin teoksia. Pariisissa hän myös tutustui ranskalaiseen oopperaan ja laulunäytelmään, esimerkiksi François Adrien Boieldieun ja Nicolas Dalayracin teoksiin. 26. marraskuuta 1819 Thrane piti Christianiassa ensimmäisen täysimittaisen konserttinsa. Hän muun muassa johti Joseph Haydnin sinfonian esityksen ja tulkitsi soolo-osuudet kahdessa viulukonsertossa. Thrane saavutti menestystä viulistina myös Bergenissä sekä Tukholmassa ja alkoi tuoda julkisuuteen omia sävellyksiään.[1]

Thranen sävellystuotanto koostuu enimmäkseen lauluista, marsseista ja tansseista. Pitkällä tähtäimellä keskeiseksi teokseksi hänen tuotannossaan vakiintui laulunäytelmä Fjeldeventyret, jonka sanoitukset laati Henrik Anker Bjerregaard. Teos kantaesitettiin 9. helmikuuta 1825. Samana vuonna sen esityksiä pidettiin myös Trondheimissa. Teos on pysynyt suosittuna Thranen kuoleman jälkeenkin.[1]

Thrane oli Marcus Thranen setä ja Hans Christian Petersenin lanko.[1]