Waivers

NHL:ssä pelaajan waiver-kelpoisuus riippuu hänen pelaamiensa NHL-ottelujen määrästä sekä iästä, jona hän teki ensimmäisen NHL-sopimuksensa. Waivers-kelpoinen pelaaja täytyy sijoittaa waiver-listalle, ennen kuin hänet voidaan siirtää farmijoukkueeseen. Pelaajaa ei kuitenkaan ole pakko siirtää farmiin waiver-listalla olemisen jälkeen. Seura voi myös vain koittaa päästä eroon pelaajasta pistämällä hänet waivers-listalle, jos vaikka toinen joukkue olisi kiinnostunut hänestä.[1]

Waivers-listalta poimitusta pelaajasta ei tarvitse maksaa siirtokorvausta. Kaikki pelaajat ovat kahden ensimmäisen kautensa aikana suojattu waivers-listalle joutumiselta.[1]

Waivers-listaa kutsutaan NHL:ssä myös suojaamattomien pelaajien listaksi.^lähde?

Vuosina 1977–2003 NHL:ssä oli käytössä ennen runkosarjan alkua suoritettava Waiver Draft eli suojaamattomien pelaajien varaustilaisuus. Sen ideana oli tasoittaa joukkueiden eroja, sillä uudet joukkueet eivät pystyneet kilpailemaan pelaajista vanhojen seurojen tavoin. Varaustilaisuus palveli myös sellaisia pelaajia, jotka eivät saaneet peliaikaa joukkueessaan, mutta heille oli kysyntää jossain muualla. Varaustilaisuudessa joukkueet saivat suojata 20 pelaajaansa. Lisäksi kaikki tulokassopimuksella pelaavat olivat automaattisesti suojattuja. Varaustilaisuudessa oli kaksi kierrosta joiden aikana joukkueet saivat halutessaan varata itselleen toisen joukkueen suojaamattomia pelaajia.[2][3] Waiver Draft oli yksi kiistakapuloista NHL:n työsulun aikana, ja lopulta siitä päätettiin luopua.