Bayreuthin musiikkijuhlat

Reininkullan kantaesitys vuonna 1876.

Baijerin kuningas Ludvig II tuki Richard Wagnerin haaveita taloudellisesta itsenäisyydestä ja omasta musiikkijuhlasta. Juhlapaikkaa harkittiin Müncheniin ja Nürnbergiin, mutta lopulta päädyttiin syrjäiseen Pohjois-Baijerin kaupunkiin Bayreuthiin paristakin syystä: kaupungissa oli Maakreivittären oopperatalo (Markgräfliches Opernhaus) vuodelta 1748 ja Bayreuthissa Wagner omisti vielä musiikkinsa esitysoikeudet. Maakreivittären oopperatalo osoittautui kuitenkin liian pieneksi Wagnerin oopperoille. Musiikkijuhlat suunniteltiin järjestettäväksi vuonna 1873, mutta rahoitusta ei saatu ja avajaisia jouduttiin siirtämään. Saksan kansleri Otto von Bismarck kieltäytyi kahdesti avustamasta musiikkijuhlia. Lopulta Wagnerin tukija Baijerin kuningas Ludvig II lainasi 100 000 taaleria oopperatalon rakentamiseen.

Ensimmäiset musiikkijuhlat alkoivat 13. elokuuta 1876 Nibelungin sormus -tetralogialla kapellimestarinaan Hans Richter, ja ohjauksesta vastasi Richard Wagner. Tetralogia toistettiin vielä kahdesti. Avajaisiin osallistuivat muun muassa Saksan keisari Vilhelm II, Brasilian kuningas Dom Pedro II, Baijerin kuningas Ludvig II sekä suuri joukko muita aatelisia. Säveltäjistä nimekkäimpiä juhlavieraita olivat Anton Bruckner, Edvard Grieg, Pjotr Tšaikovski, Camille Saint-Saëns ja Franz Liszt.

Seuraavilla juhlilla vuonna 1882 esitettiin ainoana teoksena oopperajuhlataloon sävelletty Parsifal. Kapellimestareina vuorottelivat Hermann Levi ja Franz Fischer, ja ohjaajana oli jälleen säveltäjä itse. Parsifal toistettiin yhteensä 16 kertaa.

Juhlanäyttämötalo sisältä.

Bayreuthin Juhlanäyttämötalon suunnitteli leipzigilainen arkkitehti Otto Brückwald (1841–1917), ja se rakennettiin Richard Wagnerin ohjeiden mukaan. Peruskivi muurattiin 22. toukokuuta 1872.

Teatterisalin esikuvana oli klassinen amfiteatteri. Juhlatalo rakennettiin kokonaan paikallisesta puusta, ja katsomon alaosa on ontto. Näin teatterisaliin saatiin erittäin hyvä akustiikka, ja se sopi loistavasti Wagnerin suosimille matalille äänille. Wagner keksi myös kattaa orkesterisyvennyksen, niin että katsomo saadaan hämäräksi. Orkesterisyvennyksen kattaminen vaikuttaa myös äänen suuntaukseen: kapellimestari johtaa niin, että laulajien ja orkesterin äänet yhtyvät katsomossa.

Juhlanäyttämötalossa on nykyisin 1974 paikkaa, ja näyttämön leveys on 32 metriä sekä syvyys 23 metriä. Orkesterisyvennyksen leveys on 15 metriä ja syvyys 11 metriä, ja syvennykseen mahtuu 130 soittajaa.[1] Soittajat on sijoitettu aleneviin riveihin soitinten mukaan.^selvennä Matalimmat soittimet ovat näyttämön alla. Kuorossa on 120–130 laulajaa, ja solistien määrä riippuu esitettävistä teoksista; heitä on 55–65 kausittain.

Cosima Wagner määritteli, mitä Wagnerin teoksia oopperajuhlilla esitetään: Lohengrin, Lentävä hollantilainen, Tristan ja Isolde, Nibelungin sormus -tetralogia, Nürnbergin mestarilaulajat, Parsifal ja Tannhäuser. Wagnerin varhaisteoksia ei ole esitetty Bayreuthin juhlanäyttämötalossa koskaan, mutta Ludwig van Beethovenin 9. sinfonia on soitettu talossa muutaman kerran.

Bayreuthin Juhlanäyttämötalon omistaja on vuodesta 1973 lähtien ollut Richard-Wagner-Stiftung Bayreuth (Richard Wagnerin säätiö). Säätiötä hallitsevat Saksan liittotasavalta, Baijerin osavaltio, Bayreuthin kaupunki, Gesellschaft der Freunde von Bayreuth e.V. (Bayreuthin ystävien yhdistys), Die Bayerische Landesstiftung, Die Oberfrankenstiftung ja Wagnerin suvun jäsenet. Säätiötä johtaa Karl Gerhard Schmidt. Musiikkijuhlien virallinen nimi on vuodesta 1986 ollut Bayreuther Festspiele GmbH.

Cosima Wagner teki kauaskantoisen päätöksen, kun hän aloitti Bayreuthin musiikkijuhlat uudestaan vuonna 1886. Samalla luotiin musiikkijuhlien ohjelmisto: Cosima määritteli, mitä teoksia tulee esittää. Hänen näkemyksensä mukaisesti Wagnerin teoksia esitettiin sotavuosiin asti. Vasta Kolmannen valtakunnan aikana tehtiin muutoksia, jotka itse Adolf Hitler hyväksyi.

Bayreuthin musiikkijuhlat olivat keskeytyksissä vuosina 1945–1951. Vuonna 1951 veljekset Wolfgang ja Wieland Wagner aloittivat Uuden Bayreuthin musiikkijuhlat. Wieland keskittyi ohjaamiseen, ja aluksi hän loi visuaalisesti hyvin pelkistettyjä ohjauksia. Wielandin ohjauksia kiiteltiin, sillä hän riisui teoksista saksalaisuuden rasitteet. Wolfgang keskittyi hallintoon ja rahoituksen hankkimiseen. Hän ohjasi myös muutamia teoksia. Bayreuthin kaanonista ei poikettu.

Wieland Wagnerin kuoltua vuonna 1966 Wolfgang Wagnerista tehtiin juhlien elinikäinen johtaja. Hän ohjasi nyt enemmän, mutta hänen ohjauksiaan kritisoitiin tavanomaisiksi. Wolfgang ideoi Bayreuthin työpajan eli Werkstatt Bayreuthin. Nyt juhlille hankittiin uusia ohjaajia ja uskallettiin toteuttaa hyvinkin radikaaleja ohjauksia. Sensaatiomaisin ohjaus lienee ollut Patrice Chéreaun satavuotisjuhlan Sormus-sarja vuodelta 1976. Työpajassa ovat luoneet ohjauksiaan mm. Jean-Pierre Ponnelle, Peter Hall, Götz Friedrich ja Harry Kupfer.

Vuoteen 2007 asti – Wolfgang Wagnerin terveydentilan pikkuhiljaa heiketessä – musiikkijuhlien todellisena johtajana toimi Wolfgangin vaimo Gudrun Wagner.

Keväällä 2008 ratkaistiin, kuka tai ketkä johtavat Bayreuthin musiikkijuhlia. Paikasta kilvoitteli kolme Wagner-dynastian jäsentä: Katharina Wagner (s. 1978), Wolfgangin tytär toisesta avioliitosta; Eva Wagner-Pasquier (s. 1945)), Wolfgangin tytär ensimmäisestä avioliitosta; sekä Nike Wagner (s. 1945), Wielandin tytär. Wolfgang Wagner luopui johtajuudesta elokuussa 2008, ja hän oli ehdottanut "tandemjohtajuutta", jossa johtajuuden jakaisivat Katharina Wagner ja Eva Wagner-Pasquier.

Richard Wagnerin säätiö päätti kokouksessaan 1. syyskuuta 2008 äänin 22–0 valita johtajiksi Katharina Wagnerin ja Eva Wagner-Pasquier'n. Ehdokkaina olivat myös Wieland Wagnerin tytär Nike Wagner kumppaninaan Gérard Mortier sekä yllätysnimenä Wielandin 44-vuotias avioton poika Richard Bauer. Säätiö ei vakuuttunut muiden ehdokkaiden järjestelysuunnitelmista. Uusien johtajien toimikausi on vähintään viisi ja enintään seitsemän vuotta.

Lipunmyyntiä uudistetaan. Vuonna 2012 lippuja myydään internetissä[2]. Lipunmyynti alkoi 15.9.2011. Samalla myös e-lippu tulee mahdolliseksi. Liittovaltion tuomioistuin on kieltänyt kaikki lippukiintiöt valtion tukemilta teattereilta. Bayreuthin musiikkijuhlat ilmoittivat joulukuussa 2011 kaikille maailman 130 Wagner-yhdistyksille, että he eivät saa lippuja.[3]. Helmikuussa 2012 tuomioistuin tutkii myös eri ryhmille annettuja vapaalippuja.

Richard Wagnerin säätiö haluaa avata oopperajuhlat suuremmalla yleisöjoukolle sekä tarjota parempaa palvelua lahjoittajille, tukijoille ja yritysasiakkaille. Vuonna 2008 avattiin oma väliaikapaikka "Gold Circle" sekä "Silver Circle" juhlien merkittäville tukijoille, ja Katharina Wagner aloitti internet-lähetykset ja suorat lähetykset. Tilaisuus oli yleisölle maksuton Volksfestplatzilla, ja samanaikaisesti muualla maailmassa oopperaesitystä voitiin seurata internetin kautta. Vuonna 2008 tapahtuma oli internetin historian toistaiseksi suurin suora esitys. Tapahtuma kuului Siemensin juhlailta -projektiin, ja pääsponsori maksoi pääosan kokonaiskustannuksista (n. 231 500 euroa). Sopimus on jatkettiin vuoteen 2013 asti, mutta 2012 ilmoitettiin sopimuksen päättyneen ja Siemensin luopuneen yhteistyösopimuksesta. Katsojamääriä lisätään kun elokuussa 2012 Parsifal esitetään 79 elokuvateatterissa eri puolella Saksaa.

Alustava suunnitelma musiikkijuhlien tulevista ohjauksista: [4]

• vuonna 2012: Lentävä hollantilainen: Sebastian Nübling
• vuonna 2013: Nibelungin sormus: ohjaaja Frank Castorf; musiikinjohto Kirill Petrenko
• vuonna 2014: ei uutuusohjausta
• vuonna 2015: Tristan ja Isolde: ohjaaja Katharina Wagner

Tulevaisuudessa juhlilla nähdään myös Richard Wagnerin varhaisteos Rienzi.[5]. Aikataulu on vielä avoinna.

Vuoden 2009 uutuutena oli Wagneria lapsille. Harjoitusnäyttämöllä esitetään 6–10-vuotiaille lapsille lyhennetty versio jostakin Wagnerin oopperasta. Tapahtumaa on jatkettu vuosittain.

• 27. heinäkuuta – 2. elokuuta 2009 Lentävä hollantilainen: ohjaus Alvaro Schoeck, lavastus Merle Vierck, pienoisorkesteria johti Christoph Ulrich Meier.
• 25. heinäkuuta – 3. elokuuta 2010 Tannhäuser: ohjaus Reyna Bruns, lavastus Lea Walloschke, Brandenburgin valtionorkesteria johti Hartmut Keil.
• 25. heinäkuuta – 5. elokuuta 2011 Nibelungin sormus: ohjaus Maximilian von Mayenburg, lavastus Magda Willi, Brandenburgin valtionorkesteria johti Hartmut Keil
• 25. heinäkuuta – 4. elokuuta 2012 Nürnbergin mestarilaulajat: ohjaus Eva-Maria Weiss, Brandenburgin valtionorkesteria johti Hartmut Keil

• Spotts, Frederic: Bayreuth: A History of the Wagner Festival. New Haven and London: Yale University Press, 1994.

• Richard Wagner Festivaali (saksaksi, englanniksi)
• Wagnerien sukupuu