Väinö Havas

Väinö Havas oli kotoisin Lempäälästä, jossa hänen molemmat vanhempansa Oskar Samuel Örling ja Augusta Maria Böhling toimivat kirkonkylän kansakoulun opettajina. Vanhemmat toimivat aktiivisesti muun muassa raittius- ja nuorisoseurassa, jotka tulivat siten myös heidän lapsilleen jo varhain tutuiksi. Perhe suomensi nimensä Havakseksi vuonna 1906. Nimi otettiin koulua lähellä sijainneesta tutusta kalapaikasta, Havaslahdesta. Väinö Havaksen nuorempi veli oli runoilija ja kansakoulunopettaja Eero Havas ja hänen sisarensa lähetystyöntekijä Aili Havas.

Väinö Havas vihittiin papiksi 1921. Pian sen jälkeen hän avioitui Aunuksen retkellä tapaamansa lotan Saimi Adelia Kauhasen kanssa. Perheeseen syntyi kymmenen lasta. Havas toimi sotilaspastorina Lappeenrannassa sekä Oulussa, Rovaniemellä ja Kittilässä 1921–1927, Merijärven kirkkoherrana 1927–1935 ja Kivijärven kirkkoherrana 1935–1941.

1920-luvulla Havas omaksui lestadiolaisen uusheräyksen, mutta siirtyi hengellisen etsinnän jälkeen 1920-luvun lopulla vanhoillislestadiolaisuuteen. Hän teki vuosina 1925–1926 saarnamatkan Yhdysvaltoihin ja oli 1930-luvulla vanhoillislestadiolaisten Lasten Siionin ja Siionin Lähetyslehden vastaava toimittaja.

Havas kirjoitti useita hengellisiä ja isänmaallisia runoja ja kirjoja. Neljä hänen runoistaan on valittu Virsikirjaan (numerot 291 "Kun tunnon taakan alla", 344 "Maan ja taivaan Luojan", 438 "Oi armahda, Kristus, niin kaita on tie" ja 574 "On kaunis synnyinmaamme"). Vanhoillislestadiolaisten Siionin laulut -kokoelmassa on sävellettynä 12 hänen runoaan. Joululauluista Taneli Kuusiston säveltämää laulua "Oi saavu, suuri rauhan juhla" ja Jaakko Linjaman säveltämää laulua "He lauloivat voittoa taivaan" lauletaan paljon, samoin häälaulua "Anna sä, Herra, nyt siunaus taivaan".[1]

Hengellisten laulujen lisäksi Sulho Rannan säveltämä isänmaallinen "Testamentti pojalleni" on tunnetuimpia Havaksen runoja.[1]

Väinö Havas oli nuorena ylioppilaana yhdessä K. A. Tapolan kanssa keskeisiä puuhamiehiä kotipitäjänsä Lempäälän suojeluskunnan perustamisessa 1917, mutta hän joutui sittemmin piileskelemään Lempäälässä, kunnes valkoiset valtasivat pitäjän maaliskuun lopulla 1918. Sen jälkeen Havaskin pääsi veljensä Eeron kanssa lähtemään mukaan sotaan. Havas oli vapaaehtoisena mukana viidessä sodassa: Suomen sisällissodassa, heimosodissa Virossa Pohjan Pojissa ja Aunuksessa, talvisodassa ja jatkosodassa. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni ja toimi komppanianpäällikkönä jo heimosodissa. Havas oli Suur-Suomi-aatteen kannattaja mutta ei kuitenkaan kuulunut AKS:ään eikä äärioikeistoon.[2]

Havas oli presidentin valitsijamiehenä 1931 ja 1937, ja hänet valittiin eduskuntaan 1939 kokoomuksen ehdokkaana. Talvisodan puhjettua Havas kuitenkin lähti rintamalle vapaaehtoisena. Kansanedustajista myös Heikki Niskanen, Antti Rantamaa ja Paavo Susitaival lähtivät sotaan vapaaehtoisina. Havas kaatui jatkosodan alussa 21. elokuuta 1941 Suojärven Suvilahdella ollessaan pysäyttämässä neuvostoliittolaista hyökkäysvaunua JR 50:n 6. komppanian päällikkönä. Hänet haudattiin Kivijärvelle.

Kirjailija Martta Haatanen julkaisi kaksi vuotta myöhemmin 1943 romaanin Kirkastettu sydän, jonka pohjalta Ilmari Unho teki samannimisen elokuvan. Kirjalle ja siitä tehdylle elokuvalle Väinö Havas ja hänen elämänsä oli vahvana esikuvana.

• Miten saavutamme puhtaan omantunnon? Tekijä, 1921.
• Lestadiolaisuuden historia pääpiirteissään. Suomen lähetysseuran laestadiolainen haaraosasto, 1927.
• Kristityn kodin aapinen. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1930.
• Vartion vaihto : runoja. Kirjapaja, 1944.
• Hän uskoi meille sovituksen sanan. WSOY, 1946.
• Joulusta jouluun : Suomen kotien lukukirja. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1953. Uusi painos: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1997. ISBN 951-8940-81-9 (sid.).
• Kasteen armo. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1958.
• Sana Pojille. Laestadius-seura, 1965.
• Jumalan kalamies : runoja. Toimittaneet Mirjami Kallio ja Paulo Rusava. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1998.
• Jumalan kalamies. Cd-levy. Toimittaneet Mirjami Kallio ja Paulo Rusava, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys, 1998.

• Pohjan Pojat

• .aspx Väinö Havas. Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Arkistolaitos. Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tiedosto: Väinö Havas^{[vanhentunut linkki]}

• Viljanen, Paavo: Wäinö Havas : hengen ja miekan mies. WSOY 1943. Ei ISBN:ää.
• Kärkkäinen, Timo: Väinö Havas poliittisyhteiskunnallisena vaikuttajana 1929–1940. Suomen ja kirkkohistorian pro gradu -tutkielma. HYTTK 1994
• Lahdenperä, Tauno: Lempäälän Suojeluskunta 15.10.1917–4.11.1944. 1994. ISBN 952-90-5870-5
• Jussi Niinistö (1999): Pohjan pojat – kuvahistoria suomalaisen vapaaehtoisrykmentin vaiheista Viron vapaussodassa 1919. (Yhdessä Jukka I. Mattilan kanssa). LAK-Kustannus Oy. Jyväskylä.
• Jussi Niinistö (2003). Suomalaisia vapaustaistelijoita. ISBN 952-5485-00-5 (sid.).

• Havaksen kirjoitus kasteesta Siionin lähetyslehdessä 1940 (Arkistoitu – Internet Archive)