Vuotuiskierto

Vuotuiskierto on monestikin välttämättömyys, useinkin kasvillisuus ja eläimistö muuttuvat jollakin tietyllä alueella lämpötilan, sademäärän tai vastaavan tekijän takia vuodenaikojen mukaisessa rytmissä. samalta paikalta ei välttämättä saa elämiseen tarvittavaa ravintoa ympäri vuoden sillä yleensä kivikautisella tekniikalla, joka on käytössä.[2] Eri vuodenaikoina eri seuduilla on riistaa, keräiltäviä kasveja, kaloja ja muita luonnon antimia eri tavoilla. Esimerkiksi marjoja saa syksyllä, talvella voi metsästää ansoilla jne. Jotkut eläimet saattavat vaeltaa tiettyjä reittejä pitkin eri vuodenaikoina, samoin jotkut kalat tulla rannikon lähelle joinakin kuukausina.

Niinpä voidaan monestikin vaihtaa kesä- ja talvileirin väliä.[3] Joillain alueilla lämpötila on leirin vaihtoa määräävä tekijä, toisilla sade, kolmansilla kalojen muutto, jne.

Monesti vuotuiskiertoon liittyy se että tiettynä vuodenaikoina hajallaan olevat pienemmät ryhmät kokoontuvat yhteen esimerkiksi metsästykseen, jonka jälkeen pidetään juhlat.

Vuotuiskierto synnyttää luonnollisesti vuotuisesti toistuvia rituaaleja ja juhlia.[2]

Se että eri ryhmien vuotuiskierto tapahtui suunnilleen samoilla alueilla vuodesta toiseen,[4] johtui muun muassa kilpailevista ryhmistä jotka olivat naapurialueilla.[5]

Paikallaan asuminen eli sedentismi on nomadiseksi katsottavan vuotuiskierron vastakohta. Sedentismi on mahdollista, kun jollain alueella pystyy tulemaan toimeen ympäri vuoden. Puolinomadi asuu suuren osan vuodesta paikoillaan, osan vaeltaa. Vertailun vuoksi vuotuiskiertoislle kansoilla sampea pyytävät ja joissa villinä kasvavaa intiaaniriisiä keräävät menominit asuivat koko vuoden lähes paikallaan[6] Puolinomadeja olivat puolimaanviljelijä-intiaanit, mm sacit, meskwakit jotka osan vuodesta viljelivät maata, osan metsästivät biisonia.[7]

Näin esimerkiksi Afrikan mbutit kokoontuvat monesta leiristä sadekautena riistan ajometsästykseen, jossa tarvitaan paljon väkeä jotta metsästys onnistuisi.[8] Kanadan subarktisen alueen intiaanit elivät suurimman osan vuotta vaeltelevina perheryhminä, mutta samaa murretta olevat kohtasivat kesällä joksikin aikaa toisensa.[9] Esimerkiksi chipeywanit vaelsivat talvella metsään, kesällä tundralle riistaansa karibua seuraten[10].[11] Majaa vaihdettiin muutaman kerran vuodessa.[12] Metsien ojibwa-intiaaneillakin oli erikseen kesä- ja talvileiri[13], samoin kuin micmeceilla jotka kalastivat kesäisin suurina ryhminä rannikoilla, ja metsästivät pienempinä ryhminä talvella, jolloin suurten eläinten väsyttäminen lumeen oli helppoa.[14] Alqonquinit ja ojibwayt vaelsivat talvisin pääkylästään jopa 50–100 km:n päähän, ja palasivat pikkuriistan pyyntiin kotikyläänsä kesäksi. Tällöin elämäntapa oli talvella puoliksi vaeltelevaa.[15]

Vuosikiertoa esiintyi melko varmasti kuivan ja kostean vuodenajan mukaan kivikautisen Meksikon Tehuacánin laaksossa[16]

Vuotuiskiertoja on koetetu ennallistaa muun muassa mesoliittiseen Tanskaan ja Portugaliin[17] näistä maista tehtyjen arkeologisten löytöjen pohjalta.

Esimerkiksi Portugalissa pääleiri siirrettiin mesoliittisena aikana kesäksi rannikon lähelle, jotta voitiin kalastaa. Syksyllä ja talvella pääleiri oli jokisuiston juuressa, jolloin kerättiin männynsiemeniä ja tammenterhoja sekä metsästettiin saksanhirveä ja villisikaa, ja hankittiin äyriäisiä ja simpukoita.[17] Kevään ja kesän pääleiri oli rannikkoa lähellä, muttei itse rannikolla. Päälairistä erkani pienempiä ryhmiä muun muassa metsästämään kalastamaan erityisesti kotkakalaa.

• Nomadi
• Sedentismi
• Metsästäjä-keräilijä
• Ryhmä (kansatiede)
• Transhumanssi
• Karjamaja

• Kolttasaamelaiset (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kivikauden asuinpaikat ja asunnot
• Yle - Areena: Elämää kivikaudella
• Siida - Sää'mjie'llem - Historia
• Siida - Anaras - Historia - Uudistilat