Vuorisuola

Vuorisuola (NaCl) eli haliitti, joskus myös kivisuola, on geologinen aines, jonka nimitys viittaa sekä mineraaliin että sen muodostamaan kivilajiin.

Vuorisuola

Vuorisuolakide
Luokka Mineraali ja kivilaji
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava NaCl
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Väritön, valkoinen tai kellertävä
Asu Kiteet yleensä kuutioita, massoja
Kovuus Mohsin asteikolla 2
Ominaispaino 2,17
Liukenevuus Liukenee veteen
Optiset ominaisuudet
Kiilto Lasinen
Läpinäkyvyys Läpinäkyvä tai läpikuultava
Muut ominaisuudet Maistuu suolalle
Lähteet

[1]

Vuorisuolan kiderakenne on kuutiollinen.[2] Kiteet ovat joko kuutiomaisia tai rakeista massaa.[2] Vuorisuola on väriltään valkoinen, harmaa tai väritön, joskus myös kellertävä, punertava tai sinertävä.[2] Viiru on valkoinen.[2] Kiilto on rasvamainen tai lasimainen. Vuorisuola on yleensä läpinäkyvä tai läpikuultava.[2] Vuorisuolan kovuus on 2 Mohsin asteikolla ja ominaispaino on 2,1−2,2 g/cm3. Vuorisuola maistuu suolaiselle ja liukenee veteen.[2]

Vuorisuolaa esiintyy ainoastaan sedimenttisissä kivissä. Sitä esiintyy suolakerrostumissa esimerkiksi kipsin seuralaisena.[2] Esiintymiä on muun muassa Saksassa, Itävallassa, Yhdysvalloissa ja Italiassa. Suomessa vuorisuola on yleinen kvartsin fluidisulkeumissa. Vuorisuolaa käytetään sekä kemian- että elintarviketeollisuudessa ja myös kotitalouksissa.

Kiderakenne
Natriumkloridin kiderakenne. Punaiset atomit ovat natrium- ja vihreät kloori-ioneja.

Vuorisuolalla on mineralogian historian kannalta huomattava merkitys, sillä se oli ensimmäinen mineraali, jonka atomitason kiderakenne saatiin selville. Englantilaiset fyysikot Sir William Henry Bragg ja Sir William Lawrence Bragg selvittivät sen röntgendiffraktiolla vuonna 1913 aloittaen siten röntgenkristallografian aikakauden.lähde?

Lähteet
  1. Jones, Adrian: Kivet, s. 44. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
  2. Geologia.fi: Haliitti eli vuorisuola Viitattu 27.7.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.