Vuoristokimalainen

Vuoristokimalainen muistuttaa erittäin paljon lapinkimalaista, ja se erotettiin omaksi lajikseen vasta 1980-luvulla. Suomesta tavatuilla yksilöillä kuningatar ja työläinen ovat kokonaan mustia lukuun ottamatta takaruumista, joka on mustaa etummaista jaoketta lukuun ottamatta kokonaan punainen. Koiraan pään etuosa ja keskiruumiin etuosa ovat keltakarvaiset. Ruotsissa ja Norjassa tavataan koirasta muistuttavia kuningattaria ja työläisiä. Pään sivu verkkosilmän takana on harvapisteinen ja kiiltävä. Laji on pienikokoinen, mutta hieman lapinkimalaista kookkaampi. Kuningattaren pituus on 19–23 mm. Työläiset ja koiraat ovat pienempiä, vain 11–16 mm.[1]

Vuoristokimalaisen tiedetään varmuudella esiintyvän vain Euroopassa. Esiintymisalue on hieman epäselvä, sillä vanhemmissa kartoituksissa sitä on pidetty lapinkimalaisen värimuotona tai alalajina. Esiintymispaikkoja on Fennoskandiassa, Britteinsaarilla, Pyreneillä, Alpeilla, Apenniineilla ja Balkanilla. Kimalaisen levinneisyys rajoittuu kokonaan vuoristoihin. Elinympäristöt laskeutuvat merenpinnan tasolle vain Norjan rannikolla ja Kuolan niemimaalla.[2][3] Suomessa lajia on tavattu vain Utsjoen ja Enontekiön tuntureilla.[1]

Briteissä laji vaikuttaa olevan pahoin taantumassa[4]. Suomessa[1], Ruotsissa[5] ja Norjassa[3] se on luokiteltu elinvoimaiseksi.

Vuoristokimalainen viihtyy tunturikoivikoissa, mutta liikkuu myös paljakalla. Yhdyskunta on pieni ja siihen kuuluu korkeintaan muutamia kymmeniä yksilöitä. Merkittävä uhka lajille on kanervaloiskimalainen, joka kelpuuttaa myös vuoristokimalaisen isännäkseen. Loiskimalaisen valtaamat pesät tuhoutuvat.[1][3]

Lajin koiraiden tuottama feromoni on ihmisenkin aistittavissa, mutta sitä ei ole kuvailtu yhtä miellyttävän tuoksuiseksi kuin lapinkimalaiskoiraiden feromonia.[3]

• Laji.fi: Vuoristokimalainen (Bombus monticola)
• ITIS: Bombus monticola (englanniksi)
• UniProt: Bombus monticola(englanniksi)