Vuoriruusu

Vuoriruusu kasvaa luonnonvaraisena 0,6-1,2 metriä korkeaksi pystyksi pensaaksi. Suotuisissa olosuhteissa se voi saavuttaa jopa 3 metrin korkeuden. Versot ja oksat ovat lähes piikittömät ja väriltään punaruskeat. Lehdet ovat 7-9 lehden lehdyköissä, väriltään tummanvihreät, soikeanpyöreät, kärjestä terävät, sahalaitaiset. Vuoriruusu kukkii varhain alkukesästä. Fuksianpunaiset kukat ovat halkaisijaltaan 4-6 cm ja niissä on viisi terälehteä. Heteet ovat ruskeankeltaiset. Kukan tuoksu on mieto, miellyttävä, villiruusun tuoksu, vivahteena pihka.[8] Loppukesällä muodostuvat kiulukat ovat väriltään punaisia ja muodoltaan pyöreän pitkulaisia. Ne roikkuvat alaspäin kukkavarsista. Vuoriruusu leviää juurivesojen avulla ja luonnossa se voi muodostaa laajoja pensastoja.[4][3][9][10][11]

Vuoriruusun alkuperäinen levinneisyysalue ulottuu Keski- ja Etelä-Euroopasta itään Kazakstaniin.[12] Sen päälevinneisyysaluetta ovat Keski- ja Etelä-Euroopan vuoristoalueet: Pyreneiden, Apenniinien, Alppien ja Karpaattien vuoristot, joissa ruusu kasvaa laaksoissa ja vuorten rinteillä.[13][14] Vieraslajina vuoriruusua esiintyy lähes koko Euroopassa ja Yhdysvaltain itäosissa.[5]

Vuoriruusun ja jonkin muun ruusulajin risteyminä syntyneitä ruusulajikkeita ovat mm: Rosa 'Amadis',[15] Rosa 'Bourgogne',[16] ja Rosa 'Poppius' eli suviruusu[17]. Rosa 'Tove Jansson' eli Moominrose on Rosa 'Poppiuksen' ja Rosa ’Red Nellyn’[18] risteytys.[19]

Vuoriruusua käytetään koristepensaana yksittäin tai köynnösruusun tapaan. Sillä on useita koristepensaalle hyviä ominaisuuksia, kuten piikittömyys, aikainen kukinta ja hyvä talvenkestävyys. Se myös sietää varjoa ja laihaa maaperää. Ruusun kasvukorkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan.[3] Suomessa vuoriruusu menestyy kasvuvyöhykkeillä I-IV.[20]