Vuorinjala

Uros.

Naaras.

Vuorinjalan kuvaili tieteelle Richard Lydekker vuonna 1910.[1] Vuorinjala on monotyyppinen, eli sitä ei jaeta omiin alalajeihinsa. Nimestään huolimatta vuorinjala ei ole erityisen läheistä sukua njalalle, vaan sen lähempi sukulainen on isokudu.[2]

Vuorinjalaurokset ovat naaraita kookkampia. Urokset painavat 180-300 kg ja naaraat 150-200 kg. Urosten ruumiinpituus on 240-260 cm ja säkäkorkeus 120-135 cm. Naaraiden vastaavat lukemat ovat 190-200 cm ja 90-110 cm. Turkin väri on pääosin harmaanruskea. Urokset ovat yleensä naaraita tummempia. Turkki on myös kesäisin lyhyempi ja kiiltävämpi kuin talvella. Kyljillä on usein valkoisia täplä- ja juovakuvioita. Naamassa silmien välissä on valkoinen väkäskuvio ja poskilla on kaksi valkoista täplää. Kaulassa on samoin kaksi valkoista laikkua. Uroksilla kasvavat pitkät lyyranmuotoiset sarvet. Sarvilla voi olla pituutta 118 cm.[2]

Vuorinjalaa tavataan ainoastaan Etiopiassa Etiopian ylängöllä Itä-Afrikan hautavajoaman kaakkoispuolella. Merkittävin yksittäinen levinneisyysalue on Bale-vuorten kansallispuisto ja muilla alueilla on pienempiä erillisiä kantoja. Historiallisesti sitä on tavattu nykyistä laajemmalla alueella Gara Muletasta Shashamaneen idässä ja Sidamoon pohjoisessa.[1]

Vuorinjaloja tavataan metsä-, ruohikko- ja pensaikkoalueilla seuduilla 1 800-4 300 metrin korkeudella merenpinnasta. Erityisesti ne viihtyvät vuoristometsillä ruohikoiden reunamilla.[1]

Vuorinjalaryhmä.

Vuorinjalat liikkuvat pienissä 2–13 yksilön ryhmissä. Ryhmät koostuvat usein naaraista ja niiden jälkikasvusta, joiden mukana liikkuu usein joitakin uroksia. Vanhat urokset liikkuvat useinj yksin. Ne ovat aktiivisimmillaan varhain aamuisin ja myöhään iltapäivällä. Etenkin kaukana ihmisistä ne voivat olla aktiivisia päivisin ja öisin. Vuorinjalat liikkuvat kuivanakautena ylös vuoria ja alas sadekaudella.[2]

Vuorinjala käyttää ravinnokseen lehtiä, sekä harvemmin ruohoja, saniaisia ja jäkäliä. pääasiallinen petoeläin on leopardi, jonka lisäksi sitä saalistavat mahdollisesti myös leijona ja hyeenat. Vaaran uhatessa vuorinjala päästää hälytysäänenä kirkkaan haukahduksen ja juoksee häntä pystyssä pakoon.[2]

Vuorinjala lisääntyy vuoden ympäri, mutta tavallisin aika ajoittuu sään mukaan ja vaihtelee eri alueilla. Tiineys kestää 8-9 kuuakutta ja emo saa yhden poikasen kerrallaan. Pari ensimmäistä viikkoaan poikanen viettää tiheän aluskasvillisuuden suojassa. Lopulta se alkaa seurata emoaan, joka imettää sitä 3–4 kuukautta. Poikanen liikkuu emonsa mukana aina 2-vuotiaaksi saakka. Naaraista tulee sukukypsiä 2–3-vuotiaina. Urosten sarvet alkavat kasvaa 6-kuukauden iässä ja niistä tulee sukukypsiä suurin piirtein samaan aikaan naaraiden kanssa. Ne eivät ole kuitenkaan kokonaan täysikasvuisia ennen 6-vuoden ikää ja ne parittelevat tyypillisesti vasta 5–8-vuoden ikäisinä.[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt vuorinjalan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kannan kooksi on yleensä arvioitu 1 500–2 000, mutta on myös joitakin viitteitä mahdollisesti hieman suuremmasta 4 000:n yksilön kannasta. Kannan uskotaan olevan joka tapauksessa laskussa. Vielä 1960-luvulla kannan arvioitiin olleen 7 000–8 000 yksilöä.[1]

Vuorinjalaa uhkaavia tekijöitä ovat metsästys ja elinympäristön tuhoutuminen. Vuoristometsiä kaadetaan ja lajin levinneisyysaluetta on otettu maanviljelyn ja karjatalouden käyttöön. Metsästys lihan ja sarvien takia on huomattava ongelma. Laji on suojeltu, mutta lain valvonta on jäänyt vähäiseksi.[1]