Vuorianoa

Vuorianoa San Diegon eläintarhassa.

Vuorianoan tieteellinen nimi on Bubalus quarlesi ja sen kuvaili tieteelle Peter Ouwens vuonna 1910. Vuorianoan asema omana lajinnaan on kiistelty. Sitä on pidetty myös tavallisena anoana. Anoaa ja vuorianoaa erottavat koko, karvoituksen tyyppi ja väritys ja sarvien muoto. Joidenkin tutkijoiden mielestä tämä oikeuttaa lajien erottelun toisistaan. Lajien sisällä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua ja tietyillä yksilöillä voi olla kumpaankin lajiin liitettyjä eri piirteitä.[1]

Vuorianoa on kooltaan hyvin pieni ja ulkonäöltään se muistuttaa huomattavasti anoaa. Vuorianoan paino on 56-150 kg, säkäkorkeus 71 cm ja ruumiin pituus 122-153 cm. Tavallisesta anoasta poiketen vuorianoalla on paksu villainen turkki. Väritykseltään se on tumman ruskea tai musta. Poikaset ovat kullanruskeita. Urokset ovat yleensä naaraita tummempia. Anoalla on turkissaan kuvioita, joita vuorianoalla ei ole ollenkaan tai jotka näkyvät vain huonosti. Vuorianoan ruumiin alapuoli on hieman muuta ruumsita vaaleampi. Uroksilla ja naarailla on sarvet. Sarvien poikkileikkaus on pyörä, toisin kuin tavvallisen anoan kolmiomaisilla sarvilla. Korvat ovat pienet ja häntä lyhyt.[2]

Vuorianoaa tavataan vain Indonesiassa Sulawesin ja Butonin saarilla. Lajia tavataan varmasti vain Sulawesin keskiosissa ja Butonin saaren pohjoisosassa. Sitä saattaa kuitenkin esiintyä myös Sulawesin pohjoisella ja eteläisellä niemimaalla. Vuorianoan levinneisyysalueen suhteesta anoan levinneisyysalueeseen ei ole varmuutta. Kahden lajin levinneisyysalue saattaa olla sympatrinen (päällekkäinen) tai parapatrinen (vierekkäinen).[1]

Tyypillisesti lajia tavataan 1 000–2 300 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta myös matalammilla alueilla aina merenpinnant asoon saakka. Se esiintyy yleensä tiheissä metsissä, joissa on tiheää aluskasvillisuutta. Usein niitä tavataan lähellä vedenlähteitä kaukana ihmisistä.[1]

Vuorianoan elintavoista tiedetään vain vähän.[1] Niitä esiintyy yleensä yksin tai emon ja poikasen muodostamine pareina. Ne eivät keräänny suuremmiksi laumoiksi. Vuorianoat ovat yleensä aktiivisimmillaan aamuisin ja keskipäivällä ne vetäytyvät suojaan esimerkiksi kaatuneiden puiden tai puiden juurten alle.[2] Ne kylpevät vedessä ja mudassa.[1] Vuorianoat ääntelevät lyhyesti ammuen.[2]

Vuorianoalla ei ole ihmisen ohella lainkaan luontaisia peetoeläimiä. Vuorianoat saattavat ottaa yhteen keskenään, jolloin ne pyrkivät puskemaan vastustajaansa vatsaan sarvillaan. Sarviaan ne käyttävät myös niiden esitellessä muille yksilöille kaivamalla maata tai ravisuttelemalla pusikoita. Vuorianoat lisääntyvät koko vuoden. Naaraan tiineys kestää 276-315 päivää ja se imettää poikastaan 6-9 kuukautta. Poikanen kasvaa sukukypsäksi 2–3-vuoden ikäisenä ja vuorianoat voviat elää 23-vuotiaiksi.[2]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt vuorianoan erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Kannan tarkkaa kokoa ei tunneta, mutta sen on arvioitu käsittävän alle 2 500 täysikasvuista yksilöä. Kannan on arvioitu olevan laskussa. Lajia uhkaavat elinympäristön tuhoutuminen ja metsästys.[1]