Vuorenväki
Vuorenväki (tai vuoren väki) eli kallion väki tarkoittaa suomalaisessa mytologiassa mäkien ja kallioiden alla, sisällä ja päällä eläviä olentoja sekä näiden taikavoimia.
Uskottiin, että tasaisella maalla oli omat haltijansa, maahiset, sekä mäillä ja kalliolla omansa. Vuoren väkeen kuuluvat vuoren haltijat eli vuoreiset, ja peikot. Vuoren väen valtias on ikivanha Vuoren vanhus.
Vaikka mäet eivät Suomessa ole järin korkeita, on monia mäkiä eli "vuoria" pidetty pyhinä, kuten muuallakin maailmassa. Vuori on lähempänä taivasta, ja vuorella usein asuu voimakkaita olentoja. Esimerkiksi Kolilla asuivat kolin korkeat isännät.
Vuoren väen ottaminen
Erään kansanperinteen (SKVR:I4 24) mukaan kallion väkeä saa suojakseen, jos etsii varjopuolelta mäkeä kallion, johon aurinko ei paista. Siitä kalliosta etsitään kohta, joka on aina kostea, ja siitä kohdasta etsitään ristiin haljennut kivi. Halkeamaan vuollaan hopeaa ja luetaan loitsu:
Anna vuori voimiasi,
Kallio kavehtijoitasi
Avuksi vähä väkisen,
Kunnottoman kumppaliksi...
(...)
Sinun on väki väkevä,
Sinun voimat voittavammat,
Sinun kunto kuulusampi.
Tahon tuon taasaisen määrän,
Sata sormien sijasta,
Tuhat tupen kääntimestä,
Sata miestä miekallista,
Tuhat tuimoa urosta
Kansani karehtimaan,
Viereltäni virkkamaan.
Loitsun jälkeen halkeamasta irrotetaan puukolla kivensiruja, ja niiden mukana seuraa kallion väki. Se suojaa ihmistä sairauksilta, sillä kaikki muut, vaaralliset haltijoiden väet pelkäävät sitä, paitsi veden väki. (Veden väen pelottamiseen voidaan tarvita tulen väkeä)