Vuoden 2009 influenssapandemia

Vuoden 2009 influenssapandemia oli influenssa A(H1N1)v -viruksen[1], niin kutsuttu sikainfluenssaviruksen aiheuttama pandemia. Se määriteltiin alkaneeksi kesäkuussa 2009, ja elokuussa 2010 WHO ilmoitti pandemian päättyneen.[2]

 

Vuoden 2009 influenssapandemia

Sikainfluenssaepidemia Euroopassa tartunnan saaneiden mukaan.
  50 000+ tapausta
  5 000+ tapausta
  500+ tapausta
  50+ tapausta
  5+ tapausta
  1+ tapausta
Yleistä
Virus influenssa A(H1N1)v -virus
Tauti sikainfluenssa
Ensimmäinen tapaus
Aika 2009

Pandemiassa arvioitiin kuolleen vuoden aikana koko maailmassa 151 700 – 575 500 ihmistä. Suomessa epidemiaan oli helmikuuhun 2010 mennessä kuollut noin 50 ihmistä, ja tartuntoja oli erään arvion mukaan ollut 100 000. Kuolleisuus oli niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin kausi-influenssaan verrattuna vähäisempää.

Useimmilla tauti oli lievä. Kausi-influenssasta poiketen pandemiassa osa potilaista sairastui niin vakavasti, että jouduttiin turvautumaan kehon ulkoiseen veren hapettamiseen.[3]

Taudin nimitys

Pandemian aiheuttaneesta taudista käytetään yleiskielessä nimitystä sikainfluenssa. Pandemian virallinen nimi on pandeeminen A(H1N1)v 2009 -influenssa. Viruksesta on käytetty myös nimitystä H1N1pdm09-virus. Rokotteesta puhuttaessa on käytetty nimitystä A/California/04/09.[4]

Historia

Leviäminen
  vahvistettuja kuolemantapauksia ja tartuntoja
  vahvistettuja tartuntoja
  vahvistamattomia tartuntoja
  ei tietoa.
Pääartikkeli: Vuoden 2009 influenssapandemia maittain
Pääartikkeli: Sikainfluenssa Suomessa

Tauti tarttui ensimmäisen kerran Meksikossa tiettävästi helmi-[5] tai maaliskuussa[6] 2009.

Kesäkuun 22. päivään mennessä sikainfluenssa oli tarttunut tuhansiin Meksikossa ja Yhdysvalloissa. Noin 800 oli sairastunut Kanadassa. Kymmenistä satoihin sairastunutta oli Japanin lisäksi myös Espanjassa, Isossa-Britanniassa ja Panamassa. Kymmenissä muissa maissa tautia oli liikkeellä vähemmän.

WHO:n pandemiajulistukset

WHO nosti 27. huhtikuuta 2009 valmiustasoa sikainfluenssan varalta kuusiportaisen pandemia-asteikon tasolle 4[7] ja 29. huhtikuuta 2009 uhkatasolle 5.[8]. Kesäkuun 9. päivänä WHO:n edustaja arvioi taudin olevan hyvin lähellä pandemiaa. 11. kesäkuuta WHO nosti taudin uhkatasolle 6 eli näin ollen julisti sen pandemiaksi.[9][10]

Vuoden 2010 alussa epäilyt sikainfluenssan pandemialuokituksen oikeellisuudesta joutuivat korkean tason kritiikin alaiseksi. Ulkopuoliset asiantuntijat alkoivat selvittää, onko WHO yliarvioinut riskejä luokitellessaan taudin pandemiaksi. WHO päätyi pandemialuokitukseen kuultuaan lausunnot asiantuntijoilta, joilla on kytköksiä rokoteteollisuuteen. Euroopan neuvoston terveystoimikunnan puheenjohtajan, epidemiologi Wolfgang Wodargin mielestä tapaus oli yksi aikamme suurimmista skandaaleista lääketieteen alueella. Se oli Wodarginin mukaan vesittänyt pandemia-käsitteen ja horjuttanut vakavasti luottamusta WHO:ta kohtaan.[11] WHO:n itsensä nimeämä asiantuntijaryhmä on joka tapauksessa kritisoinut WHO:n toimia hätiköinnissä pandemian julistamisessa[12]

Taudin aiheuttaja

Sikaan viittaava nimitys tulee siitä, että viruksen perimässä on aineksia sian influenssaviruksesta.[4] Viruksen tyyppi A(H1N1) oli sama kuin espanjantaudissa vuodelta 1918[13] Vaikka virus pintaproteiineiltaan vastaa yleistä influenssan aiheuttajaa tyyppiä A(H1N1),[14] virus ei ole tavanomainen kausi-influenssavirus.[15][16]

Viruksen genomi

Yhdysvaltojen tartuntatautivirasto CDC julkaisi Meksikon sikainfluenssan HA (EPI176470), NA (EPI176472) ja M (EPI176471) geenisekvenssit, jotka vahvistivat, että NA- ja M-geenit olivat lähtöisin euraasialaisesta siasta, kun taas HA-sekvenssit olivat pohjoisamerikkalaisesta siasta. S31N:n läsnäolo M-geenissä, joka on yleinen Euroopan sioissa, antoi virukselle vastustuskyvyn amantadiinille ja rimantadiinille. Sikojen H1N1-viruksen tehokas tarttuminen ihmisten välillä aiheutti epäilyn, että virus voisi kehittyä ja sopeutua edelleen vaihtamalla geneettistä tietoa ihmisten kausittaisen influenssan kanssa uudelleenjärjestelyin ja rekombinaatioin (mukaan lukien H274Y). Rekombinaatio sikojen H1N1-viruksen ja kausittaisen H1N1-viruksen välillä oli aikoinaan tuottanut vuoden 1918 espanjantaudin pandemiakannan.[17]

Geenianalyysien perusteella A(H1N1)v oli espanjantautiepidemiasta lähtien kiertänyt sioissa varsin muuttumattomana, kunnes vuoden 1998 tienoilla sen geeniaines sekoittui ihmisen A(H3N2):n ja tuntemattoman lintuinfluenssaviruksen kanssa. Näin sian A(H1N1):stä tuli antigeenisesti hyvin erilainen ihmisissä kiertäneeseen H1N1-alatyyppiin verrattuna.[18]

Kanadan kansallisessa mikrobiologian tutkimuslaitoksessa selvitettiin 6. toukokuuta 2009 viruksen geenikartta. Meksikon, Nova Scotian ja Ontarion näytteet osoittautuivat kaikki lähes identtisiksi. Geenikartta luovutettiin kansainväliseen geenipankkiin muiden tutkijoiden käytettäväksi.[19][20]

Oireista, hoidon tarpeesta ja ennaltaehkäisystä
Hengityssuojaimia käyttäviä junamatkustajia Méxicossa

Taudin yleisimmät oireet olivat äkillinen kuume, kurkkukipu, yskä ja nuha. Osalla potilaista oli myös jäsen- ja päänsärkyä, vilunväristyksiä ja väsymystä. Oksentelu ja ripuli eivät olleet tyypillisiä oireita, mutta niitäkin saattoi esiintyä, samoin kuin lapsilla vatsakipua.[21]

Valtaosa sairastuneista ei tarvinnut lääkärin hoitoa tai lääkitystä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeiden mukaan hoitoon oli hakeuduttava, jos esiintyi tiettyjä oireita, esimerkiksi hengitysvaikeuksia, sekavuutta, kipua tai paineen tunnetta rinnassa tai voimakasta oksentelua. Riskiryhmään kuuluvia kehotettiin ottamaan yhteys terveyskeskukseen herkemmin kuin muiden, jos heille nousi äkillinen kuume ja heillä oli kurkkukipua tai yskää.[22]

Taudin leviämistä kehotettiin kesällä 2009 ehkäisemään pesemällä kädet saippualla useasti päivässä esimerkiksi kotiin palattua. Desinfiointiainetta ei pidetty välttämättömänä, ja hengityssuojaimia tai ennalta aloitettua flunssalääkitystä ei pidetty toimivana.[23]

Riskiryhmät

THL:n mukaan suomalaisista 15 prosenttia eli noin 800 000 ihmistä kuului sikainfluenssan riskiryhmiin.[24] Riskiryhmään kuuluivat raskaana olevat sekä ihmiset, joilla oli krooninen sydän- tai keuhkosairaus, diabetes, maksan tai munuaisten vajaatoiminta, krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti, vastustuskykyä alentava sairaus tai hoito tai sairaalloinen ylipaino.[25]

Tauti tarttui eniten lasten keskuudessa, toiseksi eniten nuorten aikuisten keskuudessa ja varsin vähän vanhusten keskuudessa. Suomessa tutkituista vuonna 2005 otetuista yli 1 000:sta verinäytteestä ilmeni, että isolla osalla vanhuksista (57 %:lla vuosina 1920–1929 ja 96 %:lla 1909–1919 syntyneistä) oli vasta-aineita A(H1N1)v -virusta vastaan. ECDC:n mielestä tämä tuki käsitystä, että vuosien 1918–1919 espanjantaudille ja siitä periytyville virusmuunnoksille altistuminen oli kehittänyt vastustuskykyä, joka auttoi myös vuoden 2009 virusta vastaan.[26]

Diagnosointi

Tauti diagnosoitiin ylähengitystienäytteestä geenitestillä PCR-tekniikalla ja/tai virusviljelyllä. PCR-testillä haettiin viruksen H- tai N-proteiinin koodaavan geenimateriaalin täsmäävyyttä tautivirukseen. PCR-tutkimuksesta voitiin saada vastaus vuorokauden sisällä, parhaimmillaan jo samana päivänä kun tutkimus oli aloitettu. Virusviljelyllä etsittiin itse virusta soluviljelyssä, mikä kesti kauemmin; vastaus tuli viikon kuluessa.[27]

Osa potilaista sai narkolepsiadiagnoosin vasta vuosien kuluttua sairastumisestaan, koska lääkärit eivät osanneet epäillä narkolepsiaa oireiden syyksi. Lääkevahinkovakuutuspooli epäsi heiltä tämän vuoksi vahingonkorvaukset, koska kelpuutti näytöksi ainoastaan ajoissa annetun diagnoosin. Osa korvauksetta jääneistä haastoi poolin oikeuteen vuonna 2022.[28]

Rokote ja lääkkeet
Sveitsiläisen lääkeyhtiö Rochen Tamiflu-viruslääke

H1N1-sikainfluenssavirus oli antigeenisesti hyvin erilainen kuin ihmisen H1N1-virus, ja siksi rokote ihmisten kausittaiseen influenssaan ei vuonna 2009 suojannut H1N1-sikainfluenssaviruksilta.[29] Influenssakauden 2010–2011 kausi-influenssarokote sisälsi myös sikainfluenssasuojan.[30]

Sikainfluenssaan tehosivat nykytiedon mukaan reseptilääkkeet oseltamiviiri (Tamiflu) ja tsanamiviiri (Relenza).[31] Tanskassa havaittiin kesäkuun lopulla 2009, että eräällä potilaalla virus kehitti vastustuskykyä Tamifluta vastaan.[32]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän tutkimuksen mukaan A(H1N1)v oli erittäin herkkä interferoneille, jotka siis saattoivat sopia hoidoksi mahdollisiin lääkeresistentteihin viruskantoihin.[33]

Euroopan unionissa hyväksyttiin pandemiarokotteet, joiden kauppanimet olivat Celvapan, Focetria ja Pandemrix. Euroopan lääkevirasto suositteli, että Pandemrix-rokotteesta riitti yksi annos yli 10-vuotiaille ja Focetriasta 9–60-vuotiaille, mutta muiden ikäryhmien olisi pitänyt saada kaksi annosta.[34]

Sveitsin päätös kieltää lokakuussa 2009 eräiltä ryhmiltä toisen tehostetta sisältävän sikainfluenssarokotteen käyttö herätti maailmalla huomiota. Vastaavalle sveitsiläisyrityksen rokotteelle ei rajoituksia asetettu. Taustalla epäiltiin olevan myyntilupiin liittyvää politiikkaa.[35] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suositti 24. elokuuta 2010 rokotusohjelman keskeyttämistä Suomessa varotoimenpiteenä, kun saatiin viitteitä rokotteen yhteydestä narkolepsiaan.[36] Jälkeenpäin kuitenkin sekä THL että Euroopan lääkevirasto totesivat rokotusohjelman hyötyjen olleen huomattavasti haittoja suurempia.[37]

Kuolleisuus
Sikainfluenssatartuntojen ja kuolleiden määrät. Vasemman puolen asteikko ja sininen käyrä ilmoittaa, monellako tartunta oli, englanniksi Cases. Oikean puolen pystysuora asteikko ja punainen käyrä ilmoittaa tautiin kuolleiden määrän, englanniksi Deaths. Apr huhtikuu, May toukokuu.
Taudin leviäminen logaritmisella asteikolla. Kuolleiden määrää kuvaava käyrä on punainen ja koko maailmaa kuvaava tummansininen. Meksikon tartuntoja kuvaa violetti, Yhdysvaltain tartuntoja vihreä käyrä ja muiden maiden tartuntoja vaaleansininen.

Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) joulukuun 2009 raportin mukaan kuolleisuus oli ollut teollisuusmaissa useimpien arvioiden mukaan alle 0,02 % sairastuneista.[26] Varhaisten, heinäkuun 2009 tietojen mukaan koko maailman letaliteettiluku olisi ollut 0,6 % ja luvun vaihteluväli eri maiden välillä 0,1–5,1 %.[38]

Kausi-influenssaan verrattuna pandeemiseen A(H1N1)v:een kuoli tyypillisemmin nuorempia ikäryhmiä.[39]

Tavallinen influenssa tappaa joka vuosi 250 000–500 000 ja sairastuttaa vakavasti 3–5 miljoonaa ja tartuttaa 5–15 % väestöstä.lähde? Maailman terveysjärjestön mukaan kausi-influenssan ja pandeemisen A(H1N1):n kuolleisuusluvut eivät ole vertailukelpoisia, koska A(H1N1)-luvut ovat laboratoriossa vahvistettuja tartuntoja, kausi-influenssaluvut taas influenssakauden kuolleisuutta muun ajan kuolleisuuteen vertaamalla saatuja arvioita.[39] 26. helmikuuta 2010 mennessä sikainfluenssapandemiaan oli kuollut vähintään 16 226 ihmistä maailmanlaajuisesti.[40]

A(H1N1)v:een arvioitiin kuolleen vuoden aikana 151 700 – 575 500 ihmistä koko maailmassa[41].

Seurauksia

Narkolepsiayhteys

Influenssa A(H1N1)-pandemiaan liittyi eräissä maissa tavallista suurempi narkolepsia-sairauden ilmaantuvuus perinnöllisesti alttiilla (HLA DQB1*06:02-geeni) lapsilla ja nuorilla. Alun perin narkolepsian laukaisijana pidettiin influenssarokotteiden, Pandemrixin ja Arepanrixin, sisältämää adjuvanttia eli tehosteainetta. Suomessa ja Ruotsissa rokotteen ottaneilla lapsilla ja nuorilla havaittiin epidemiologisissa tutkimuksissa moninkertainen riski sairastua narkolepsiaan verrattuna rokottamattomiin.[42] Myöhemmin sama ilmiö todettiin Irlannin osalta.[43] Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Ranskassa 16 sairastunutta käsittänyt tutkimus löysi samoin yhteyden rokotteisiin; sellaisia narkolepsiaan sairastuneita, jotka olisivat saaneet adjuvanttia sisältämättömän rokotteen, ei löytynyt tutkimuksessa melkein lainkaan, vaikka Yhdysvalloissa oli saatavilla vain sellaista rokotetta.[42] Maailman terveysjärjestö ilmoitti 8. helmikuuta 2011, että Pandemrix-rokotteen ja narkolepsian yhteyttä tutkittiin 12 maassa ja että erityisesti epäiltiin geneettistä etiologiaa.[44] Vuonna 2014 THL:n tutkijat päättelivät, että narkolepsiariski liittyikin Pandemrix-rokotteen sisältämän virusantigeenin valmistusprosessiin – Kanadassa käytössä oli Arepanrix, jonka antigeeni oli valmistettu erilaisella prosessilla, eivätkä narkolepsiatapaukset lisääntyneet Kanadassa.[45]

Kiinassa havaittiin talvikaudella 2009–2010 3–4 kertaa odotettua suurempi määrä uusia narkolepsiatapauksia, joista 86 % oli lapsia. Narkolepsiatapaukset eivät ilmeisesti liittyneet influenssarokotteeseen, sillä vain 5,6 %:ssa tapauksista ilmoitettiin potilaan saaneen influenssarokotuksen. Tutkijat pohtivat, että talven hengitystieinfektiot kuten H1N1-tyypin influenssatartunta tai Streptococcus pyogenes -tartunta toimisivat narkolepsian laukaisijoina.[42] Tämä tutkimus antaa kuitenkin vain hataria viitteitä siitä, että Kiinan narkolepsiatapaukset olisi saattanut aiheuttaa H1N1-virus.[46]

Lääketieteellinen yhteisö kiinnitti huomiota influenssapandemian ja narkolepsian mahdolliseen yhteyteen, koska H1N1-influenssaan on aiemmin liittynyt neurologisia sairauksia: vuosina 1916–1923 esiintyi encephalitis lethargica -tautia samoihin aikoihin tuolloisen H1N1-pandemian, espanjantaudin kanssa; vuonna 1977 H1N1-rokote aiheutti Guillain-Barrén oireyhtymää.[46]

Kansainvälinen tiedeyhteisö on tutkimuksista huolimatta epäillyt rokotteiden ja narkolepsian välistä yhteyttä. Vuoden 2011 lopulla Lancet hylkäsi suomalaisen tutkimusartikkelin aiheesta, koska ei tunneta mekanismia, joka selittäisi rokotteen laukaisevan narkolepsian, ja koska suuri julkinen narkolepsiakohu saattoi aiheuttaa narkolepsian ylidiagnostiikkaa eli tieteellisen vääristymän aineistoon.[47]

Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sai toukokuun alussa CDC:ltä tarvikkeita, joiden avulla laitos pystyi varmistamaan huhtikuun lopussa pystytetyn PCR-diagnostiikan luotettavuuden. Suomessa kolme laboratoriota tekee sikaspesifisen H1N1-viruksen diagnostiikkaa.[27]

Hongkong yritti kehittää sikainfluenssaviruksen pikatestin, jolla olisi voitu varmistaa tartunta muutamassa tunnissa.[48]

Kausi-influenssarokotukset

Syksyn 2010 kausi-influenssarokotteisiin on otettiin mukaan myös tyyppi A(H1N1)v. Marraskuussa 2010 epidemian uutta aaltoa todettiin Suomessa ensimmäiseksi Parolan panssariprikaatissa.[49] Parolassa todettu genotyyppi oli muuttunut edellisvuotisesta, mutta sen verran vähän, että edellinen rokote antoi yhä suojaa. Sen sijaan Suomeen levisi muualta influenssa A(H3N2)- ja Influenssa B -kantoja, joille suojaa antoi vain kausi-influenssarokote.[50]

Lähteet
  1. http://www.stm.fi/sikainfluenssa (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/WHO+julisti+Sikainfluenssa+on+ohi/1135259234155 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Peltola, Heikki: H1N1-pandemian välitilinpäätös. Suomen Lääkärilehti, 19.2.2010, 65. vsk, nro 7, s. 574–575. ISSN 0039-5560.
  4. Jukka Lumio: Sikainfluenssa-pandemia 2009–2010 ja rokotuksia seurannut narkolepsia Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 15.11.2019. Viitattu 19.12.2020.
  5. Four-year-old could hold key in search for source of swine flu outbreak Guardian.co.uk. 27.4.2009.
  6. Lacey, Marc: From Édgar, 5, Coughs Heard Round the World NYTimes.com. 28.4.2009. Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
  7. WHO: Sikainfluenssassa pandemian uhka[vanhentunut linkki]
  8. Current level of influenza pandemic alert raised from phase 4 to 5 29.4.2009. Who.int. Viitattu 30.4.2009.
  9. WHO luokitteli sikainfluenssan pandemiaksi 11.6.2009. MTV3.fi. Viitattu 11.6.2009.
  10. WHO julisti sikainfluenssan pandemiaksi Yle.fi 11.6.2009. Viitattu 11.6.2009.
  11. http://www.aamulehti.fi/teema/sikainfluenssa/sikainfluenssan-pandemialuokitus-oli-laaketeollisuuden-lobbauksen-tulos-whon-uskottavuus-vaakalaudalla/167119 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/03/who_saa_kovat_nuhteet_sikaflunssan_tiedotuksesta_2425356.html
  13. Novel influenza virus A(H1N1) (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. http://www.ktl.fi/flu/flu01m.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  15. H1N1 on tavallisesta poikkeava influenssavirus 26.4.2009. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 28.4.2009. Viitattu 29.4.2009.
  16. H1N1 on tavallisesta poikkeava influenssavirus hs.fi. Arkistoitu 28.4.2009. Viitattu 25.4.2009.
  17. Silent Human Spread of Swine H1N1 in Southern California, Recombinomics Commentary
  18. Lumio, Jukka: Miksi sikainfluenssavirus? Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2009, 125. vsk, nro 14, s. 1509. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183.
  19. Canada’s National Microbiology Laboratory in Winnipeg First in World To Decode Genetic Makeup of H1N1 Flu Virus. Public Health Agency of Canada (englanniksi)
  20. Role of the Public Health Agency of Canada’s National Microbiology Laboratory: H1N1 Flu Virus Outbreak Response. Public Health Agency of Canada (englanniksi)
  21. Oireet ja hoito 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu . Viitattu 18.12.2020.
  22. Milloin on hakeuduttava hoitoon 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu . Viitattu 18.12.2020.
  23. Sikainfluenssa leviää aaltoina 13.7.2009. YLE. Arkistoitu . Viitattu 18.12.2020.
  24. http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/08/noin_15_prosenttia_suomalaisista_sikainfluenssan_riskiryhmissa_947518.html, Noin 15 prosenttia suomalaisista sikainfluenssan riskiryhmissä
  25. Riskiryhmät 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 25.2.2010. Viitattu 28.2.2010.
  26. ECDC RISK ASSESSMENT. 2009 influenza A(H1N1) pandemic Version 7 – 17 December 2009, s. 7–16. Viitattu 28.2.2010
  27. Julkunen, Ilkka & al.: Sikaperäinen influenssa A/H1N1 – mitä tulokkaasta tiedetään?. Suomen Lääkärilehti, 15.5.2009, 64. vsk, nro 20, s. 1894–1898. Suomen Lääkäriliitto.
  28. Narkolepsiaan sairastuneet vaativat käräjillä korvauksia yli kymmenen vuotta sikainfluenssarokotteen ottamisen jälkeen Yle Uutiset. 8.3.2022. Viitattu 8.3.2022.
  29. Key Facts about Swine Influenza (Swine Flu) 24.4.2009. Centers for Disease Control and Prevention. Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
  30. Pitkänen, Saila: Kausi-influenssarokotukset 29.11.2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 4.3.2011. Viitattu 5.2.2011.
  31. Tällainen tauti on pelätty sikainfluenssa 28.4.2009. MTV3. Viitattu 29.4.2009.
  32. Tanskassa ensimmäinen vastustuskykyinen H1N1-tapaus 29.6.2009. YLE Uutiset. Viitattu 27.11.2009.
  33. Flygar, Mia: Puolustusjärjestelmä reagoi H1N1:een kuin kausi-influenssaan 26.11.2009. Suomen Lääkärilehti. Viitattu 27.11.2009.
  34. European Medicines Agency reaffirms efficacy and safety of H1N1 pandemic vaccines 20.11.2009. Euroopan lääkevirasto. Arkistoitu 29.12.2009. Viitattu 27.11.2009. (englanniksi)
  35. Jussi Pullinen, Pyry Lapintie: WHO:Rokote sikainfluenssaa vastaan sopii myös raskaana oleville. Helsingin Sanomat, 31.10.2009, s. A5.
  36. Rokotusohjelman keskeyttäminen (Arkistoitu – Internet Archive) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 24.8.2010 (suomeksi)
  37. Pandemrixin ja lasten ja nuorten narkolepsiatapausten välinen yhteys on vahvistunut (Arkistoitu – Internet Archive), THL 1.9.2011
  38. Vaillant, L et al.: Epidemiology of fatal cases associated with pandemic H1N1 influenza 2009. Eurosurveillance, 20.8.2009, 14. vsk, nro 33. Euroopan unionin tartuntatautivirasto. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.3.2010. (englanniksi)
  39. Comparing deaths from pandemic and seasonal influenza 22.12.2009. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  40. Pandemic (H1N1) 2009 – update 89 26.2.2010. Maailman terveysjärjestö. Viitattu 28.2.2010. (englanniksi)
  41. Fatimah S. Dawood, A. Danielle Iuliano, Carrie Reed, Martin I. Meltzer, David K. Shay, Po-Yung Cheng: Estimated global mortality associated with the first 12 months of 2009 pandemic influenza A H1N1 virus circulation: a modelling study. The Lancet Infectious Diseases, 1.9.2012, nro 9, s. 687–695. PubMed:22738893. doi:10.1016/S1473-3099(12)70121-4. ISSN 1473-3099. Artikkelin verkkoversio. English
  42. Fang Han ym.: Narcolepsy Onset Is Seasonal and Increased following the 2009 H1N1 Pandemic in China. Annals of Neurology, 2011, 70. vsk, s. 410–417. American Neurological Association. (englanniksi)
  43. Idänpään-Heikkilä, Juhana E. (toim.): Lääkemaailmassa tapahtuu. Pandemrix yhteydessä narkolepsiaan Irlannissa. Suomen Lääkärilehti, 2012, 67. vsk, nro 18, s. 1428. Suomen Lääkäriliitto.
  44. WHO: Narkolepsiatapauksia 12 maassa 8.2.2011. YLE Uutiset. Viitattu 18.12.2011.
  45. Väyrynen, Heli: Narkolepsian aiheuttaja selvisi. Aamulehti, 23.3.2014, 133. vsk, s. A11. Tampere: Alma Media Kustannus Oy.
  46. Hauser, Stephen L. ja Johnston, S. Claiborne: Waking Up to Narcolepsy. Annals of Neurology, 2011, 70. vsk, nro 3, s. A5−A6. American Neurological Association. DOI: 10.1002/ana.22590. (englanniksi)
  47. Järvi, Ulla: Tiedeyhteisö epäilee yhä ­Suomen ­narkolepsiaa 8.12.2011. Suomen Lääkärilehti. Viitattu 8.12.2011.
  48. Hongkong kehittää sikainfluenssaviruksen pikatestin 27.4.2009. Yle.fi. Viitattu 29.4.2009.
  49. http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/syksyn-ensimm%C3%A4inen-sikainfluenssatartunta-parolassa/621799 (Arkistoitu – Internet Archive)
  50. Ulla Toikkanen: Influenssavirus on muuntunut. Suomen Lääkärilehti, 10.12.2010, 2010. vsk, nro 49, s. 4059. suomi

    Aiheesta muualla


    Vuoden 2009 sikainfluenssapandemia

    Alueittain: Sikainfluenssa Suomessa - Sikainfluenssa Kanadassa - Sikainfluenssa Yhdysvalloissa - Sikainfluenssa Meksikossa - Sikainfluenssa Euroopassa - Vuoden 2009 sikainfluenssapandemia maittain

    Muuta: Influenssa - H1N1 - Sikainfluenssa

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.