Vuoden 1617 valtiopäiväjärjestys

Vuoden 1617 valtiopäiväjärjestys (ruots. ordningen för ständernas sammanträden 1617) oli ensimmäinen säädös, jossa Ruotsin valtiopäivien muoto määriteltiin. Valtiopäiväjärjestyksellä pyrittiin luomaan täsmälliset muodot valtiopäivien työskentelylle[1] ja se säädettiin Örebron valtiopäivillä 24. tammikuuta 1617 kuningas Kustaa II Aadolfin hallitessa. Valtiopäiväjärjestys oli perustuslainomainen laki.

Vajaan parinkymmenen vuoden päästä säädetty vuoden 1634 hallitusmuoto muodostui maan varsinaiseksi perustuslaiksi ja vuonna 1723 säädettiin uusi valtiopäiväjärjestys. Kustaa III:n vallankaappaus vuonna 1772 palautti vuoden 1617 valtiopäiväjärjestyksen voimaan. Se korvattiin Ruotsissa lopullisesti vuoden 1810 valtiopäiväjärjestyksellä.[2] Se säilyi vielä sen jälkeenkin käytössä Suomen suuriruhtinaskunnassa, jossa se korvattiin lopulta vuoden 1869 valtiopäiväjärjestyksellä.

Valtiopäiväjärjestyksen mukaan valtiopäivillä oli neljä säätyä, aateli, papisto, porvaristo ja talonpojat. Aateissääty oli jakautunut kolmeen luokkaan: (1) kreiveihin ja vapaaherroihin, (2) valtaneuvosten jälkeläisiin ja (3) muihin aatelisiin. Valtiopäivien työskentelyn pääpaino oli kuninkaan johtamissa säätyjen yhteisistunnoissa. Kullakin säädyllä oli äänestettäessä yksi ääni, joten tarvittiin myös kunkin säädyn erillisiä kokoontumisia mielipiteen määrittelemiseksi. Mikäli säädyt eivät olleet äänestyksessä yksimielisiä, oli kuninkaalla oikeus valita yksi säätyjen ehdotuksista.[1]

Lähteet
  1. Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 591–592. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.
  2. Nordisk familjebok (1916), s. 353–354 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 28.10.2015.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.