Vulpes vulpes ichnusae

Vulpes vulpes ichnusae on ketun (Vulpes vulpes) alalaji. Ketun eri alalajien olemassaoloa ei kuitenkaan ole todennettu geenianalyysein. Laskematta sukupuuttoon kuolleita lajeja V. v. ichnusae on mahdollisesti Sardinian ja Korsikan ainut autoktoninen nisäkäs. On tosin myös mahdollista, että kettu levisi alueelle vasta ihmisten mukana neoliittisella kaudella noin 7 000 vuotta sitten.[1]

V. v. ichnusae on mantereen kettulajeja jonkin verran pienempi. Urokset painavat 5-7 kg ja naaraat 4,5-6,5 kg. Ruumiin pituus on 59-64 cm ja korkeus 35-50 cm. Mantereen ketuista alalajia erottaa myös esimerkiksi tummempi turkki ja pienemmät korvat. Turkin väritys vaihtelee okranpunertavasta harmaaseen karvoitukseen selässä ja kellanruskeaan vatsan puolella. Kurkku ja rinta ovat valkoiset. Päässä kuono on sorja ja terävä. Ylähuuli on valkoinen. Suorat korvat ovat takaa mustat ja kellanruskeat sisältä. Hännänpää on valkoinen tai harmaa.[1]

Alalajia V. v. ichnusae tavataan Ranskaan kuuluvalla Korsikalla ja Italiaan kuuluvalla Sardinialla. Sen elinympäristö käsittää korkeiden seutujen macchiaa ja vesistöjen lähistöjen kasvillisuutta. Sen sijaan se välttelee matalampien alueiden macchiaa ja garigueeta.[1]

Alalajia V. v. ichnusae tavataan yleensä yksinään tai lisääntyvänä parina. Se käyttää ravinnokseen etenkin pieniä nisäkkäitä, kuten jyrsijöitä ja jäniseläimiä. Se syö myös esimerkiksi mansikoita, taateleja ja päärynöitä, sekä hyönteisiä, lintuja, matelijoita ja raatoja.[1]

Alalajia V. v. ichnusae pidetään elinvoimaisena. Se on suhteellisen yleinen niin Korsikalla, kuin Sardiniallakin. Alalaji ei ole erikseen osa CITES-sopimusta.[1]