Votka

Votka tai vodka (ven. во́дка, vodka) on kirkas väritön viina. Sitä valmistetaan käyttämällä ja tislaamalla jostain tärkkelys- tai sokeripohjaisesta raaka-aineesta, kuten viljasta, perunasta tai melassista. Votkan alkoholipitoisuudeksi on Euroopan unionissa määritelty vähintään 37,5 tilavuusprosenttia ja Yhdysvalloissa 40 tilavuusprosenttia.

Votkamartini on suosittu drinkki.

Votka keksittiin vuosisatoja sitten Venäjällä tai Puolassa. Koska votka on lähes mautonta ja hajutonta lukuun ottamatta alkoholin tuomaa polttavaa makua, se on suosittu drinkkisekoitusten ja boolien ainesosana.

Etymologia

Juoman suomenkielinen nimi on lainasana venäjän kielestä. Venäjänkielinen nimitys vodka on diminutiivimuoto sanasta voda, ’vesi’, ja äännetään [ˈvotkə].[1]

Määritelmät ja lainsäädäntö

EU:ssa

Euroopan parlamentti määriteli votkan tammikuussa 2008 alkoholijuomaksi, joka valmistetaan etanolista ja tuotetaan käyttämällä ja tislaamalla perunasta, viljasta tai muusta maataloustuotteesta, joiden osuutta on vähennetty valmistusprosessissa tietoisesti. Votkan alkoholipitoisuuden tulee olla vähintään 37,5 tilavuusprosenttia, ja sen saa maustaa vain aineilla, joita esiintyy käytetyissä raakamateriaaleissa. Jos votka on valmistettu muusta kuin viljasta tai perunasta, tämä pitää mainita etiketissä.[2]

Suomessa

Nimitystä ”suomalainen vodka” voidaan Suomessa käyttää vain sellaisesta alkoholijuomasta, joka on valmistettu viljasta tai perunasta ja joka on kokonaan valmistettu sekä pullotettu Suomessa.[3] Asetuksen mukaan votka on ”Suomesta peräisin oleva yksinomaan käymistietä saadusta viljamäskistä tislaamalla valmistettu vodka, jonka alkoholipitoisuus on enintään 60 prosenttia tilavuudesta ja joka vastaa Euroopan talousyhteisössä ja sen jäsenvaltioissa voimassa olevia määräyksiä”.[4] EU-direktiivin johdosta myös suomalaisen Koskenkorva-viinan etiketissä on pitänyt vuodesta 2009 alkaen mainita, että tuote on votkaa.[5]

Yhdysvalloissa

Yhdysvalloissa votkalta edellytetään sitä, että sen aromi, maku ja väri on poistettu tislauksessa, ja sen alkoholipitoisuuden täytyy olla vähintään 40 prosenttia. Lisäaineet ovat sallittuja tiettyyn määrään asti.[2]

Raaka-aineet

Votka tehdään useimmiten viljasta, perunasta tai sokerijuurikkaasta saatavasta melassista, joskus viinirypäleistä. Raaka-aineen valinta riippuu tuotantoalueen ilmastosta sekä kansallisista tavoista ja mieltymyksistä. Venäjällä suositaan vehnää, Puolassa ruista ja Suomessa ohraa. Perunana käytetään tavallista perunaa tärkkelyspitoisempaa lajiketta sekä pienikokoisia mukuloita, sillä niissä on enemmän tärkkelystä kuin isommissa.[6]

Käytetyllä raaka-aineella on vaikutuksensa votkan makuun. Esimerkiksi perunasta tehty votka on voimakkaamman makuista ja suutuntumaltaan kermaisempaa kuin viljapohjainen votka.[6]

Ainakin Ruotsissa ja Suomessa on votkaa valmistettu myös sulfiittiselluloosatehtaiden tuotannolle tarpeettomista puun sokereista tuotetusta metanolipitoisesta sulfiittispriistä poistamalla siitä metanolikomponentti erityisellä puhdastislauskojeistolla.[7]

Valmistus
Votkamuseo Mandrogissa.

Veteen sekoitettu raaka-aine aluksi lämmitetään ja sekoitetaan mäskiksi. Siihen sekoitetaan amylaasia ja diastaasientsyymejä, jotta tärkkelys hajoaisi yksinkertaisiksi sokereiksi, kuten glukoosiksi ja maltoosiksi. Perunat täytyy kuoria ja harjata ensin. Mäski jäähdytetään noin 30 celsiusasteeseen, ja siihen lisätään hiiva, joka on useimmiten leivinhiivaa. Näin saatua ainetta käytetään 7–15-prosenttiseksi käymisastioissa yhdestä päivästä kahteen viikkoon.[8]

Käymisen jälkeen rankki tislataan useita kertoja. Jos tisleen lopullinen alkoholipitoisuus on 95 prosenttia, mausta tulee neutraali, mutta jos alkoholipitoisuus on vähemmän, siinä on enemmän makua. Yleisimmin käytetään jatkuvaa tislausmenetelmää eli kolonnitislausta, jolla tuotanto on tehokasta, mutta myös vanhempaa pannutislausmenetelmää käytetään edelleen.[9]

Tisleeseen lisätään vettä, niin että valmiissa juomassa on vettä noin 70 prosenttia. Parhaanlaatuisessa vedessä ei ole paljon suoloja tai ioneita, eikä siitä tule juomaan sivumakua.[10] Jotkut tuottajat lisäävät votkaan hiukan hunajaa, sokeria, glyseriiniä tai sitruunahappoa lisätäkseen juoman viskositeettia ja pehmentääkseen sen makua.[11]

Ennen pullotusta votka suodatetaan aktiivihiilen läpi. Suodatuksessa juomasta saadaan poistettua epäpuhtaudet, jotka vaikuttavat väriin, tuoksuun ja makuun. Ennen hiilen käyttöönottoa votkan suodatus tehtiin esimerkiksi kankaan, villan, paperin tai hiekan läpi. Joskus votka viilennetään ennen suodatusta.[12]

Kansallisia erityispiirteitä

Venäläinen votka valmistetaan yleensä vehnästä, ja siinä on usein hienoinen aniksen maku. Venäläinen votka makeutetaan usein pienellä määrällä sokeria tai hunajaa.[13]

Puolalainen votka valmistetaan perinteisesti rukiista. Joskus käytetään perunaa, etenkin Stobrawaa, mutta harvemmin muuta viljaa kuin ruista. Puolan lain mukaan puolalaisessa votkassa ei saa olla lisäaineita, mutta maustetussa votkassa saa olla luonnollisia makuaineita, väriaineita ja korkeintaan sata grammaa sokeria litrassa.[14]

Länsimaiselle votkalle on sen tuotantoalueen laajuuden vuoksi vaikea antaa yleistä luonnehdintaa. Pohjoismaista, eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista votkaa markkinoidaan usein puhtaana tuotteena. Alkujaan länsimaiset votkat olivat melko neutraaleja, mutta nykyaikana tuotetaan myös hienoisesti maustettuja juomia.[15] Smirnoff on Britannian ja Amerikan suosituin votkamerkki. Huokeampi amerikkalainen votka tehdään usein melassista mutta kalliimmat merkit viljasta.[16]

Historia

Venäjällä

Votkaa juotiin Venäjällä viimeistään 1300-luvulla.[13] Pietari Suuren aikana ylimystöllä oli yksinoikeus votkan tuotantoon. Votkan tuotanto ja myynti tulivat valtion monopoliksi vuonna 1902.[17] Neuvostoliiton aikana venäläistä votkaa myytiin valtiollisen Sojuzplodoimportin kautta.[13]

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjän presidentti Boris Jeltsin lakkautti 1990-luvulla valtion votkamonopolin, ja halvasta verottomasta votkasta tuli jälleen suosittua juomaa aiempien vuosien alkoholirajoitusten poistuttua. Raakana juotu votka on Venäjän suosituin alkoholijuoma suurkaupunkien Moskovan ja Pietarin ulkopuolella.[18] Venäläinen aikuinen joi 2010-luvulla keskimäärin 20 litraa votkaa vuodessa. Votkan suurkulutus oli tuolloin tutkijoiden mukaan merkittävä syy sille, että neljäsosa venäläisistä miehistä kuoli alle 55-vuotiaana.[19]

Puolassa

Votkaa on valmistettu Puolassa yhtä kauan kuin Venäjälläkin. Varhaisin tunnettu maininta sanalle wódka esiintyy oikeuden pöytäkirjoissa vuodelta 1405. Keskiajalla Puolan kuningas antoi kaikille Puolan kansalaisille oikeuden valmistaa ja myydä votkaa ja muita alkoholijuomia. Sen seurauksena monet puolalaiset perheet ryhtyivät valmistamaan itsetehtyä ja eri tavoin maustettua votkaa. Krakovasta tuli Puolan votkatuotannon keskus 1500-luvun loppuun mennessä, ja sen jälkeen Gdańskista.[14]

Puolan aateli sai 1600-luvun puolivälissä monopolin votkan tuotantoon ja myyntiin alueillaan. Perunaa alettiin käyttää puolalaisen votkan raaka-aineena uudella menetelmällä 1800-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeen Puolan votkatuotanto tuli valtion monopoliksi. Votkayhtiöt yksityistettiin jälleen vuonna 1999, minkä seurauksena maassa on nykyisin yli tuhat votkamerkkiä.[14]

Länsimaissa

Votka tuli länsimaihin Venäjän vallankumouksen seurauksena, kun Ranskaan paennut Vladimir Smirnov perusti Pariisiin tislaamonsa ja alkoi valmistaa Smirnoff-votkaa. Sitä alettiin valmistaa 1930-luvulla myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Votkasta alkoi 1960- ja 1970-luvuilla tulla länsimaissa suosittua nuorten aikuisten keskuudessa. Votkan etuina pidettiin sitä, ettei se aiheuttanut krapulaa tai pahanhajuista hengitystä. Suosituiksi nousivat Smirnoffin ohella muun muassa suomalainen Finlandia ja ruotsalainen Absolut.[15]

Votkan suosioon vaikutti se, että kirjailija Ian Flemingin 1950-luvulla luoma suosittu agenttisankari James Bond juo votkamartineja ginimartinien sijaan sekä votkaa myös muiden drinkkien osana. Elokuvissa Bond on yleensä juonut Smirnoffia, romaaneissa Stolitšnajaa. Votka on ollut toistuvasti esillä myös brittiläisessä komediasarjassa Todella upeeta (1992–).[20]

Käyttö

Votka voidaan nauttia raakana, jolloin se usein jäähdytetään kylmäksi. Votkaa käytetään myös monessa drinkissä eli cocktailissa.[21] Votkadrinkkejä ovat esimerkiksi Bloody Mary, Musta Ryssä, Screwdriver, Sex on the Beach, Valkovenäläinen ja vodkamartini.[22]

Perinteiseen venäläiseen ruokapöytään kuuluu votkakarahvi, ja edelleen venäläisissä ravintoloissa votka tilataan usein karahvi kerrallaan tai ainakin paino-, ei tilavuusmitoissa. Perinteinen venäläinen annoskoko votkalle on sata grammaa.[23]

Suosio nykyisin
Maat, joissa vodka on suosituimpia alkoholituotteita ja joissa sitä valmistetaan eniten.

Votka on ollut jo kauan suosittu juoma Itä-Euroopassa, Pohjois-Euroopassa ja Keski-Euroopassa. Länsi-Euroopassa ja Amerikassa se nousi suosioon 1960-luvulta alkaen.[2]

Asukasta kohti votkaa käytetään eniten Venäjällä, Puolassa, Ukrainassa, Bulgariassa, Slovakiassa, Yhdysvalloissa, Irlannissa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa.[24]

Katso myös

Lähteet
  • Elborn, Geoffrey: The Dedalus Book of Vodka. Sawtry: Dedalus, 2013. ISBN 978-1-907650-04-0. (englanniksi)

Viitteet
  1. Joki, Leena: Votkaa, kiitos! 5.10.2006. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 5.2.2011.
  2. Difford, Simon: Vodka: Definition Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  3. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita. Viitattu 5.2.2011.
  4. Asetus Euroopan talousyhteisön kanssa eräiden viinien ja väkevien alkoholijuomien kaupasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta sekä sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta Finlex. Suomen oikeusministeriö ja Edita. Viitattu 5.2.2011.
  5. Peltonen, Mika: Koskenkorva muuttuu viinasta vodkaksi Kansan uutiset. 4.12.2008. Viitattu 19.4.2009.
  6. Difford, Simon: Vodka production: Raw ingredients Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  7. Q&A: EU vodka arguments BBC News. 19.6.2007. Viitattu 30.1.2007. (englanniksi)
  8. Vodka production: Fermentation Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  9. Vodka production: Base spirit Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  10. Vodka production: Hydration Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  11. Vodka production: Additives Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  12. Vodka production: Filtration Difford’s Guide. Viitattu 19.2.2021. (englanniksi)
  13. Russian vodka Difford’s Guide. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  14. Difford, Simon: Polish vodka Difford’s Guide. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  15. Difford, Simon: Western vodka Difford’s Guide. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  16. Difford, Simon: American vodka Difford’s Guide. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)
  17. Madden, Alice: Vodka: “The Bitter Stuff” 15.12.2009. Macalester College. Viitattu 25.4.2022. (englanniksi)
  18. Elborn 2013, s. 118–120.
  19. Esa, Miia: Tutkimus: Vodka vie venäläismiehiä hautaan ennen aikojaan Yle uutiset. 31.1.2014. Viitattu 20.2.2021.
  20. Elborn 2013, s. 110–117.
  21. Kerr, W. Park: Vodka. Sekoita coctaileja, joissa on potkua. (Viva vodka, 2006.) Suomentaneet Marko Niemi & Tapani Lahtinen. Helsinki: Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-26-1.
  22. Vodka Shotti.fi. Viitattu 20.2.2021.
  23. Susiluoto, Ilmari: Vilpittömän ilon valtakunta. Viina ja Venäjä. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7496-9.
  24. Sawe, Benjamin Elisha: Countries Who Consume the Most Vodka WorldAtlas. 1.8.2017. Viitattu 20.2.2021. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.