Vostok (tutkimusasema)

Vostok (ven. Станция Восток, Stantsija Vostok, kirjaimellisesti "Asema Itä") on itäisellä Etelämantereella, lähellä magneettista etelänapaa sijaitseva venäläinen, alun perin neuvostoliittolainen tutkimusasema, jossa on suoritettu muun muassa syvimmät jäätikkökairauksetlähde?. Asema sijaitsee 3 488 metriä merenpinnan yläpuolella Australian antarktisella territoriolla. Vostok pystytettiin 16. joulukuuta 1957[1] ja se on ollut toiminnassa ympärivuotisesti ainakin 37 vuotta. Asema suljettiin väliaikaisesti tammikuussa 1994. Tätä nykyä asemaa johtavat yhteistyössä yhdysvaltalaiset, ranskalaiset ja venäläiset tiedemiehet.

Vostok-asema

Vostokilla ranskalaisten tiedemiesten kanssa tehty jääkairaus antoi tietoja ilmaston muutoksista viimeisen 420 000 vuoden ja neljän jääkauden ajalta.

Kuvaus

Tutkimusasema sijaitsee keskellä Itä-Etelämantereen jäätikköä noin 1 300 kilometriä maantieteelliseltä etelänavalta. Se sijaitsee Vostokjärven päällä.

Vostok sijaitsee lähellä luoksepääsemättömyyden napaa ja magneettista etelänapaa, ja se onkin yksi parhaimmista paikoista seurata muutoksia Maan magnetosfäärissä. Muut asemalla tehtävät tutkimukset liittyvät aktinometriaan, geofysiikkaan, lääketieteeseen ja ilmastotieteeseen.

Asema on 3 488 metriä merenpinnan yläpuolella ja se on yksi syrjäisimmistä tutkimusasemista Etelämantereella.[2] Aseman varusteet tuodaan rannikolla sijaitsevalta Mirnyn tutkimusasemalta.[3] Kesäisin asemaa asuttaa tavallisesti 25 tutkijaa ja insinööriä ja talvella 13.[4]

Ainoa vuoden ympäri asutettu tutkimusasema, joka sijaitsee Vostokia etelämmässä on Yhdysvaltain ylläpitämä Amundsen–Scottin asema. Kiinalainen Kunlunin tutkimusasemakin sijaitsee etelämmässä kuin Vostok, mutta se on asutettu vain kesäisin.

Vladimir Sanin kuvaa muun muassa kirjoissaan Newbie in the Antarctic (1973) ja 72 Degrees Below Zero (1975) tutkimusasemalla elämisen haasteita.

Ilmasto

Vostok sijaitsee yhdellä maapallon kylmimmistä paikoista. Lämpötila on pääasiassa −30 °C:n ja −70 °C:n välillä. Kylmin kuukausi on elokuu ja lämpimin on joulukuu. Kylmin lämpötila mitattiin 21. heinäkuuta 1983, −89,2 °C.[5][6] Epävirallisesti mitattiin −91 °C talvella 1997. Korkein asemalla mitattu lämpötila oli −12,2 astetta, joka mitattiin 11.1.2002. Kuitenkaan lämpimimpänäkään aikana, joulu-tammikuussa ei usein ylitetä −25 asteen lämpötilaa.

Vostokin ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) −29,0 −39,4 −52,9 −60,3 −59,2 −59,3 −56,7 −60,7 −57,5 −53,5 −38,8 −28,0 ka. −49,6
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) −35,5 −47,4 −63,9 −70,4 −70,5 −70,8 −73,8 −75,4 −71,8 −61,3 −45,4 −35,1 ka. −60,1
Sademäärä (mm) 0,1 0,0 0,7 0,5 0,4 0,5 0,6 0,7 0,3 0,2 0,1 0,0 Σ 4,1
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
−29,0
−35,5
−39,4
−47,4
−52,9
−63,9
−60,3
−70,4
−59,2
−70,5
−59,3
−70,8
−56,7
−73,8
−60,7
−75,4
−57,5
−71,8
−53,5
−61,3
−38,8
−45,4
−28,0
−35,1
S
a
d
a
n
t
a		 0,1
0,0
0,7
0,5
0,4
0,5
0,6
0,7
0,3
0,2
0,1
0,0


Lähde: [7]

Jääkairaus
Jääkairauksia Vostok-tutkimusaseman edessä. Osa asemasta näkyy taustalla.

1970-luvulla Neuvostoliitto teki Etelämantereella useita 500–952 metrin syvyisiä kairauksia, joita on käytetty tutkimuksissa jäähän sitoutuneen hapen isotooppikoostumuksen selvittämiseksi. Tutkimuksissa selvisi, että viimeisimmällä jääkaudella jäätä oli noin neljänsadan metrin syvyydessä merenpinnan alapuolella. Myöhemmin, vuosina 1984, 1990 ja 1993 kairattiin vielä kolme muuta reikää, jotka olivat 2 202, 2 546 ja 2 755 metrin syvyisiä. Lyhyen tauon jälkeen kairaukset jatkuivat yhteistyössä ranskalaistutkijoiden kanssa talvella 1995, mutta Etelämantereen tutkimuksen tieteellisen komitean (EPICA) pyynnöstä ne lopetettiin jälleen vuonna 1996, kun komitea ilmaisi huolensa alapuolella olevan muinaisen Vostokjärven mahdollisesta saastumisesta. Siihen mennessä kairauksella oli ehditty jo 3 623 metrin syvyyteen, ja sen avulla oltiin saatu tietoa neljän viimeisimmän jääkauden aikaisista ympäristöolosuhteista. Vuoden 2004 EPICA-kairauksiin asti se oli myös ainoa kairaus, jonka avulla oli kerätty tietoa usean eri jääkauden ajalta. EPICA:n tekemistä kairauksista saatiin tietoa jopa pidemmältä ajanjaksolta, vaikka jäätikköä ei tuolloin porattukaan yhtä syvälle kuin ennen.

5. helmikuuta 2012 Vostokjärven pinta saavutettiin viimein 3 770 metrin syvyydessä.

Lähteet
  1. Station Vostok (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  2. Stone, George W.: Extreme earth. London: Collins, 2003. 52696265. ISBN 9780007163922, 0007163924. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.7.2018).
  3. Mirny Station aari.nw.ru. Arkistoitu 19.12.2015. Viitattu 14.7.2018.
  4. Russia abandons Ice Station Vostok news.bbc.co.uk. 4.3.2003. Viitattu 14.7.2018. (englanniksi)
  5. http://www.fmi.fi/saa/tilastot_34.html
  6. Budretsky, A.B. (1984). "New absolute minimum of air temperature" (venäjäksi). Bulletin of the Soviet Antarctic Expedition (105).
  7. Vostok temperature data nerc-bas.ac.uk.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.