Vonkaus (hevonen)

Vonkaus (5. huhtikuuta 1961 – 1979) oli punarautias suomenhevosruuna, joka kilpaili menestyksekkäästi ravurina.[1] Se oli ensimmäinen suomenhevonen, jonka voittosumma ylitti niin 100 000, 200 000 kuin 300 000 markkaa.[2][3] ”Ihmeruunaksi” kutsutun Vonkauksen menestyskausi ajoittui vuosiin 1968–1974, jolloin sen voittosummat olivat korkeammat kuin yhdelläkään toisella suomenhevosravurilla.[2][3] Vonkaus ja sen karttulalainen omistaja-valmentaja-ohjastaja Evert Ryyttäri myös paransivat Suomen ennätystä kahteen otteeseen, ensin lukemiin 24,6 ja myöhemmin 24,2.[2][3]

Vonkaus
Syntynyt 5. huhtikuuta 1961
Kuollut 1979 (17/18 vuotta)
Sukupuoli ruuna
Väri punarautias
Rotu suomenhevonen
Synnyinmaa  Suomi
Isä Keikaus
Emä Sivutus
Emänisä Esatus
Kasvattaja Kalle Spinkkilä, Ulvila
Omistaja R-talli, Karttula
Ohjastaja Evert Ryyttäri
Autoennätys 24,2aly
Tasoitusennätys 25,9ly
Suurkilpailuvoittoja

Suurmestaruus: 1968–1969, 1971
Muut saavutukset

ensimmäinen suomenhevonen, jonka palkintosumma ylitti 300 000 markkaa

Kilpaura

Vonkaus aloitti kilpailemisen vuonna 1964.[3] Ruunana se ei voinut osallistua Kuninkuusraveihin, mutta muun muassa Kuninkuusravitapahtumien täytelähdöissä se usein juoksi kuninkaallisia selvästi nopeampia aikoja.[3] Ruunillekin avoimen Suurmestaruusajon finaaliin Vonkaus osallistui kahdeksan kertaa ja voittikin suurmestaruuden kolmesti, vuosina 1968–1969 ja 1971.[3] Molemmat Suomen ennätyksensä se juoksi vuonna 1973.[3] Vonkauksen juoksunopeus oli tavallisesti matkasta riippumasta hyvin tasaisen nopea, ja sen ennätykset olivatkin matkasta ja lähtötavasta riippumatta sekunnin sisällä.[3] Vonkaus nousi Reippaan tapaan raviyleisön suursuosikiksi, ja viimeisen lähtönsä se juoksikin vuonna 1977 Kuopiossa omassa nimikkokilpailussaan, Vonkaus-ajossa – jonka se voitti.[3]

Nimi

Vonkaus sai alun perin nimen Suikaus, joka vaihtui myöhemmin nimeen Ossi.[3] Evert Ryyttäriä edeltäneen omistajan veli totesi hevosen ”menevän kuin vonkaisemalla”, jolloin ruuna sai lopullisen nimensä.[3] Molempien vanhempien ”-us”-loppuiset nimet juonsivat juurensa oriista Lohdutus, joka oli niiden molempien isänisä.[1]

Kirjallisuutta
  • Naumanen, Raimo: Voiton vei Vonkaus. Kuopio: Kustannuskiila, 1978. ISBN 951-65703-8-0.

Lähteet
  1. Vonkaus Sukuposti.net. Viitattu 10.12.2014.
  2. Tähtien Talli: Vonkaus Suomen Hippos ry. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 10.12.2014.
  3. Raevuori, Antero (toim.): ”Vonkaus – ihmeruuna”, Suuri suomalainen ravikirja, s. 72–75. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11192-9.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.