Volvo S40 ja V40
Volvo S40 ja V40 ovat Volvon vuosina 1995–2004 valmistamia keskiluokan automalleja, jotka korvasivat aiemman 440/460-sarjan. Niiden seuraajaksi tuli uusi S40/V50-sarja.
Volvo S40 / V40 | |
---|---|
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa |
Alankomaat Etelä-Afrikka Malesia Thaimaa |
Valmistaja | Volvo |
Valmistusvuodet | 1995–2004 |
Korimalli |
4-ovinen sedan 5-ovinen farmari |
Luokka | C-segmentti |
Edeltäjä | Volvo 440/460 |
Seuraaja | Volvo S40/V50 |
Teknisesti samankaltaisia |
Mitsubishi Carisma Mitsubishi Space Star |
Tekniset tiedot | |
Moottori | R4 |
Iskutilavuus | 1,6–2,0 l |
Teho | 90–200 hv |
Polttoaine |
bensiini diesel |
Vetotapa | etuveto |
Vaihteisto |
5-vaihteinen manuaali 4-vaihteinen automaatti 5-vaihteinen automaatti |
Volvo S40 ja V40 (1995–2004)
Sedan-korinen S40 esiteltiin Frankfurtin autonäyttelyssä syyskuussa 1995, farmarimalli V40 joulukuussa Bolognan autonäyttelyssä.[1] Se oli nuorekas niin sanottu ”elämäntapafarkku”, eli autoa ei ollut ensisijaisesti suunniteltu mahdollisimman suuri tavaratila mielessä. Autot oli kehitetty yhteistyössä Mitsubishin kanssa, ja ne valmistettiinkin Mitsubishi Carisman kanssa samalla linjalla Alankomaissa.[2] Turvallisuuteen oli Volvon tapaan kiinnitetty paljon huomiota, jonka ansiosta S40/V40 oli vuonna 1997 keskiluokan turvallisin auto Euro NCAP -kolaritestissä neljän tähden tuloksellaan.[3]
S40:ssä ja V40:ssä oli uudentyyppiset nelisylinteriset moottorit, jotka kuuluivat samaan sarjaan kuin 850:n ja 960:n viisi- ja kuusisylinterisetkin. Valikoiman muodostivat aluksi 1,8- (115 hv) ja 2,0-litraiset (137 hv) bensiinimoottorit. Dieselmoottorina oli Renault’n 1,9-litrainen (90 hv). Alkuvuodesta 1997 mallistoa täydensi 1,6-litrainen (105 hv) bensiinimoottori, samana kesänä 1,9-litrainen T4 (200 hv) ja vuoden lopussa matalapaineturbo 2,0 T (160 hv).[2]
Perusvarustukseen kuului kolme turvatyynyä (matkustan etuturvatyyny lisävaruste), SIPS-järjestelmä, ABS-jarrut, keskuslukitus, lukuvalot, lämmitettävät peilit, takaistuimen keskikyynärnoja sekä 1,6-litraista lukuun ottamatta etuistuinten korkeuden- ja ristiseläntuen säätö. Verhoiluksi sai joko plyysin tai osittaisen nahkaverhoilun. Täysnahkaverhoilu oli lisävarusteena. T4:ssä oli normaalin varustuksen lisäksi 16 tuuman pyörät, luistonesto, manuaali-ilmastointi ja jäykempi jousitus, vaikkakin normaali jousitus oli jo itsessään säädetty melko kovaksi. Comfort 1 -paketin mukana sai luistoneston, ajotietokoneen, sähköikkunat eteen ja taakse, sähköpeilit sekä puujäljitelmäkoristeet. Comfort 2 -paketissa oli lisäksi manuaali-ilmastointi.[2]
Ensimmäiset pienet alustamuutokset ja äänieristyksen parannukset tehtiin jo tammikuussa 1997. Suurempi uudistus tuli kuitenkin vuonna 1999, jolloin etusäleikköön tuli uusi Volvo-logo ja sisällä mittaristo sekä ajotietokoneen näyttö kokivat muutoksia. Perusverhoiluksi tuli halvempi Scandic-plyysi ja saataville tuli neljä uutta ulkoväriä. Vakiovarustelu täydentyi sähköikkunoilla edessä ja sähköpeileillä. Comfort-paketteihin lisättiin vakionopeudensäädin ja etusumuvalot. Luistonesto siirtyi uuteen Plus-pakettiin. Muiden mallien tapaan saataville tulivat Design-paketit, joiden mukana sai esimerkiksi nahkaverhoilun verrattain edulliseen hintaan.[2]
Dieselmoottoriksi tuli alkuvuodesta 1999 suorasuihkutteinen 1,9-litrainen (95 hv). Kaikki bensiinimoottorit olivat keväästä lähtien uutta taloudellisempaa RN-sarjaa, joiden öljynvaihtoväli kasvoi 15 000:sta 20 000 kilometriin. Perusverhoiluksi tuli nyt kangasverhous. Vuosimallin 2000 autoissa uutena turvavarusteena oli peräänajosuojausjärjestelmä WHIPS.[2]
Vuosimallin 2001 autoissa sanottiin olevan 1 500 uudistusta. Rengasprofiili kasvoi ja raideleveyttä suurennettiin 18 millimetrillä, jonka ansiosta ajo-ominaisuudet paranivat. Myös jäykkää jousitusta pehmennettiin. Uudet Renault’n dieselmoottorit edustivat ajanmukaisinta yhteispaineruiskutustekniikkaa. Vaihtoehdot olivat 1,9 D (102 hv) ja 1,9 D HP (115 hv). 2,0 T- ja T4-moottoreihin tehtiin myös vapaasti hengittäviin jo aiemmin tulleet uudistukset ja T4:n iskutilavuus kasvoi 2,0 litraan. Automaattivaihteistot olivat nyt viisivaihteisia. Myös puutteellista ruostesuojausta parannettiin. Ulkonäkökin koki pieniä muutoksia. Etupuskurin musta muovilista oli nyt yhtenäisen sijaan katkaistu, samoin kuin kylkilistatkaan eivät enää ylettyneet lokasuojiin asti. Puskurit olivat uudenmalliset ja ajovaloihin tuli nelivalojärjestelmä. Sisällä keskikonsoliin tuli enemmän säilytystiloja ja kyynärnoja oli vakiovarusteena. Istuimet vaihdettiin samanlaisiin kuin uusissa S60/V70-malleissa ja sisustusvärit olivat beige ja musta. T4:ään tuli osittainen nahkaverhoilu vakioksi. Keskuslukitus kauko-ohjauksella ja matkustajan istuimen korkeussäätö lisättiin myös kaikkien mallien vakiovarusteluun. Turvallisuusvarustelu täydentyi turvaverhoilla ja kaksivaiheisilla etuturvatyynyillä. Uusia lisävarusteita olivat xenon-ajovalot ja navigointijärjestelmä.[2]
Mallivuodelle 2002 tuli saatavaksi uusia Design-paketteja. Samalla 2,0 T:hen sai automaattivaihteiston ilman lisähintaa ja suurempien moottorien lisähinnat puolittuivat.[2]
Elokuussa 2002 tuli toinen kasvojenkohotus, jolloin kromattu etusäleikkö vaihtui mustaan ruudutettuun. Korinväriset puskuri- ja kylkilistat sekä mustapohjaiset ajovalot sai lisävarusteena. Mittarit ja ohjauspyörä muuttuivat samanlaisiksi kuin S60:ssä. Peruskangas vaihtui uuteen, samoin kuin koko värivalikoima hopeaa lukuun ottamatta.[2]
Viimeinen uudistus oli maaliskuussa 2003 esitellyt mallisarjan päättävät Classic-mallit, joihin kuului nahkaverhoilu, manuaali-ilmastointi, ajotietokone, puujäljitelmäkoristus, 15 tuuman kevytmetallivanteet, vakionopeudensäädin, etusumuvalot ja CD-soitin. Classic-malleja myytiin aina huhtikuuhun 2004 saakka, vaikka uusi sukupolvi oli tullut markkinoille jo vuoden alussa.[2]
Lähteet
- 1990–1999: A historical review Volvo Car Corporation. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
- Volvo S40/V40 (1996–2004) Ajovalo.net. Viitattu 17.2.2018.
- Volvo S40 1997 Euro NCAP. Viitattu 17.2.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo S40 Wikimedia Commonsissa
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volvo V40 Wikimedia Commonsissa