Volturnon taistelu

Tuhannen retkikunnan eteneminen Etelä-Italiassa ja Sisiliassa kartalla.

11. toukokuuta 1860 kaksi Giuseppe Garibaldin Genovan satamassa kaappaamaa laivaa, Piemonte ja Lombardo, saapuivat Marsalaan Sisiliassa. Mukana oli 1 217 sotilasta, jotka ottivat osaa Gabribaldin johtamaan tuhannen retkikuntaan, jonka tarkoituksena oli vapauttaa Etelä-Italia ja Sisilia Bourbonien hallitseman molempain Sisiliain kuningaskunnan hallinnasta. Garibaldin joukkoja vastassa oli kuningaskunnan 140 000 miehen armeija, joista noin 25 000 oli Sisilian saarella. Sisiliassa tuhannen retkikuntaan liittyi kuitenkin paikallisia sisilialaisia ja muita vapaaehtoisia ja sen koko kasvoi 20 000:n mieheen elokuuhun mennessä. Vapaaehtoisia tuli esimerkiksi Unkarista ja Britanniasta, jossa toivottiin yhdistyneestä Italiasta vastapainoa Itävallalle ja Venäjälle. Myös monet Bourbonien armeijan sotilaista liittyivät lopulta Garibaldin joukkoihin.[1]

Sisilia vallattiin 19. elokuuta mennessä ja Garibaldi siirtyi mannermaalle Melitossa kahdella höyrylaivalla. Tällä kertaa hänellä oli mukanaan 4 200 miestä vihollisen 17 200:taa miestä 32:ta kanuunaa vastaan. Garibaldin joukkojen määrä kasvoi jälleen nopeasti 50 000:n mieheen, mutta vain puolet heistä oli tosiasiassa taistelukykyisiä. Bourbonien armeija ajettiin nopeasti Calabriasta ja Garibaldi marssi kohti pääkaupunki Napolia. Kuningas Frans II hylkäsi Napolin ja otti vielä komentamiensa 50 000:n miehen ja 42 kanuunan kanssa puolustusasemat Napolista pohjoiseen vahvasti linnoitettujen Capuan ja Gaetan luona. Eturintama kulki Volturnojoen rannalla ja miehiä komensi marsalkka Giosuè Ritucci. Garibaldin miehet alkoivat saapua joen etelärannalle ja uskoen sotatoimien sujuvan yhtä helposti kuin Calabriassa Gabribaldin alainen unkarilainen István Türr määräsi joukkonsa hätiköityyn hyökkäykseen, joka lyötiin takaisin. Frans ja Ritucci päättivät nyt tehdä yleishyökkäyksen Garibaldia vastaan. Suunnitelman mukaan Volturnojoki ylitettäisiin kolmelta suunnalta ja Garibaldin armeija piiritettäisiin ja tuhottaisiin. Gabribaldin ja tämän korkeimman komentajan Giuseppe Sirtorin oli pakko levittää oma puolustuslinjansa mahdollisimman leveälle saartoliikkeiden välttämiseksi. Seurasi kolme erillistä yhteenottoa, jotka tunnetaan yhdessä Volturnon taistelun nimellä.[1]

Kuninkaan joukkojen hyökkäys alkoi 1. lokakuuta puolustajia vastaan Sant’Angelossa ja Santa Mariassa. Eteneminen sujui aluksi hyvin ja Garibaldin oli pakko saapua paikalle henkilökohtaisesti tilanteen kääntämiseksi. Hänen johtamansa vastahyökkäys Sant’Angelossa mursi kuninkaan armeijan ja tämän jälkeen hän kiirehti Santa Mariaan, jossa Giacomo Medici johti epätoivoista puolustusta vihollisen hyökkäyksiä vastaan. Türrin johtamat reservit määrättiin Santa Mariaan ja unkarilaisten husaarien johtama hyökkäys ajoi kuninkaat joukot täälläkin takaisin Capuan linnoitusten suojiin. Kuninkaan armeijan kaksi muuta hyökkäystä kohdistuivat itään ja ne etenivät kohti Casertaa. Täällä Nino Bixion johtamat puolustajat ajoivat kuninkaan joukot ensin takaisin, mutta toinen hyökkäyssuunta saavutti ja miehitti Caserta Vecchian pienen kaupungin, jossa joukot yöpyivät tietämättöminä muualla kärsityistä tappioista. Sirtori määräsi heitä vastaan hyökkäyksen aikaisin seuraavana aamuna ja 3 000 miestä kaupungissa surmattiin tai otettiin vangeiksi. Volturnon taistelu oli päättynyt 2. lokakuuta.[1]

Garibaldi valokuvassa vuodelta 1866.

Garibaldin joukot olivat kärsineet tappioina yhteensä 1 634 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, kun taas vihollinen oli menettänyt 1 128 kaatuneina ja 2 160 haavoittuneina. Garibaldin merkitys oli ollut olennainen sotaretken onnistumisen kannalta niin strategisen suunnittelun kuin joukkojen taistelutahdon nostattamisenkin kannalta. Voitto teki mahdolliseksi Italian yhdistämisen kuningas Viktor Emanuel II:n alaisuudessa, joka ei aluksi ollut edes hyväksynyt Garibaldin sotaretkeä etelään. Viktor Emanuelin saapuessa etelään hän kieltäytyi tarkastamasta Garibaldin joukkoja ja hänen maailmankatsomukseensa ei mahtunut ajatus vapaaehtoisista voiton takaajina. Pettynyt Garibaldi palasi kotiinsa Capreraan mukanaan tarinan mukaan vuoden tarpeet makaronia.[1]