Volossova

Volossova[1] eli Volosovo (ven. Во́лосово, Volosovo) on kaupunki Leningradin alueen Volossovan piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Keski-Inkerin ylängöllä 72 kilometriä Pietarista lounaaseen Hatsinan ja Iivananlinnan välisen rautatien varrella. [2] Asukkaita on 12 162 henkeä (vuoden 2010 väestönlaskenta), mikä on alle neljännes koko maaseutuvaltaisen piirin väestöstä (49 570).[3] Kaupunkiin kuuluu myös aivan sen pohjoispuolella sijaitseva Laakanovan (ven. Лагоново, Lagonovo) kylä.

Aleksanteri Nevalaisen kirkko Volossovassa.
Volossova, Volosovo
Во́лосово
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Volossova, Volosovo

Koordinaatit: 59°26′29.5″N, 29°28′47.6″E
Valtio Venäjä
Federaatiosubjekti Leningradin alue
Piiri Volossovan kunnallispiiri
Väkiluku (2010) 12 162
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 188410
Suuntanumero(t) +7 81373









Kaupungin läheltä on löydetty keskiaikaisia kurgaanihautoja. Volossovan kylä mainitaan ensimmäisen kerran Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuonna 1499/1500. Nimi yhdistetään usein muinaisten slaavien Volos (Veles) -jumalaan, mutta todennäköisemmin sen taustalla on ortodoksisen Vlas-henkilönimen kansanomainen muoto. lähde?

Paikkakunnan kehitys alkoi rautatien valmistuttua vuonna 1870. Vuodesta 1927 lähtien Volossova on samannimisen hallintopiirin keskus. Vuonna 1937 se sai kaupunkimaisen taajaman statuksen ja vuonna 1999 siitä tuli kaupunki.

Volossovassa on rehutehdas sekä elintarvike- ja rakennusaineteollisuutta. Sen kautta kulkee Hatsinan ja Opoljan välinen maantie. [4][2]Kaupungista on linja-autoyhteys Pietariin, Hatsinaan ja Jaamaan; linja-autoasema sijaitsee Volssovan rautatieaseman edustalla. [2][5] Rautatieasemalla pysähtyvät vain paikallisjunat.

Nähtävyyksiä ovat historiallis-kansatieteellinen museo ja vuosina 1904–05 rakennettu ortodoksinen Aleksanteri Nevalaisen kirkko. [2] Vuodesta 1992 lähtien kaupungissa toimii myös luterilainen Inkerin kirkon seurakunta. lähde?

Kaupungin päämies on Igor Poljanski, kaupunginhallituksen päämies Aleksandr Dmitravtsov.[6]

Lähteet
  1. EKI kohanimeandmebaasi eki.ee. Viitattu 16.10.2015.
  2. Ленинградская область. Районные центры. Атлас для водителей. Масштас 1:120 000, районные центры 1: 18 000. Выпуск 13 (2011-1). Санкт-Петербург, Издательство ЗАО "Карта" Лтд. ISBN 978-5-900006-99-4. (venäjäksi)
  3. Федеральная служба государственной статистики (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Предварительные итоги: всероссийской переписи населения 2010 года. Статистический сборник (pdf) (Alustavat tulokset: Koko Venäjän kattavan väestönlaskenta 2010. Tilastollinen yhteenveto) ISBN 978-5-902339-98-4. 2011. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 20.2.2012. (venäjäksi)
  4. Ленинградская область. Санкт-Петербург. Большой автодорожный и справочный Атлас. Масштас 1:160 000, 1:240 000, 1: 90 000. ООО "Дискус Медиа", Санкт-Петербург, 2008. ISBN 978-5-940-59043-9. (venäjäksi)
  5. Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. Масштас 1:750 000...1:35 000 000. Омск, ул. Таубе Но 21, 644099 Омск. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  6. Leningradin alueen paikallishallinto 1.1.2008 lenobl.ru. Viitattu 25.8.2008. (venäjäksi)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.